Hyvää joulua!

En ole pitkään pitkään aikaan päivittänyt blogiani. Olen tällä välillä kyllä leiponut, mutta en ole ehtinyt tai välillä jaksanutkaan päivittää leipomuksiani blogiin. Opiskelu on pitänyt kiireisenä ja leipominen on rentouttanut. Nyt joululomalla on onneksi taas aikaa leipoa ja päivittää!

Olen aina halunnut tehdä kaikkea itse, mitä nyt ikinä vaan voi kotikeittiössä saada aikaiseksi. Tänä vuonna päätin kokeilla piparitaikinan leipomista itse huonoista kokemuksista huolimatta. Yläasteella teimme kotsassa itse piparitaikinaa, mikä sai minut jatkamaan kaupan valmistaikinoiden käyttöä. Tekemämme taikina oli yksinkertaisesti pahaa. En enää muista miltä itse piparit maistuivat, mutta taikina oli pahaa. Olen aina rakastanut piparitaikinaa niin kuin varmaan kaikki muutkin lapsesta asti, joten myös taikinan maku on tärkeä. Nyt vertailin muutamia ohjeita ja valitsin sen, missä oli eniten eri mausteita. Taikina oli todella hyvää, mutta paistettuna piparit olivat aika vaaleita ja kaipasivat mielestäni lisää makua. Vaikka ohjeessa oli paljon eri makuja, niiden määrät olivat mielestäni hieman alakanttiin. Taikinaa oli paljon helpompi käsitellä kuin kaupan valmistaikinaa, koska se ei kovettunut vaikka siihen olisi piparien leipomisvaiheessa laittanut liikaakin jauhoja.

Muumimamman piparkakkutaikina

1.5 dl siirappia
2.5 dl sokeria
250 g voita
2 tl kanelia
2 tl inkivääriä
1 tl neilikkaa
2 tl pomeranssinkuorta
2 kananmunaa
2.5 tl soodaa
8-10 dl vehnäjauhoja

Mittaa siirappi, sokeri , voi ja mausteet kattilaan. Anna kiehahtaa. Jäähdytä. Lisää munat ja sekoita hyvin. Lisää jauhot, joihin on sekoitettu sooda. Anna kovettua yön yli viileässä. Leivo pipareiksi ja paista 200 asteessa n.7 minuttia.

Puolukkatoffeekakku

      Sain loistoidean eli keksin tehdä banoffeekakkua puolukoilla. Olen pitkään halunnut kokeilla kondensoidun maidon kanssa kaikenlaista. Kondensoidusta maidosta tehty kinuski on todella makeaa, joten  halusin yhdistää siihen jotain, mikä tasapainottaisi sen makeutta paremmin kuin banaani. Keksin vaihtaa sen puolukoihin! Sitten päätin tehdä vähän taustatutkimusta erilaisista banoffeekakkuohjeista ja sain selville, että kinuskikissa olikin keksinyt ideani jo ennen minua! Noh, päätin kuitenkin kokeilla puoloffeeta. Päätin keittää samalla kertaa kaksi purkkia kondensoitua maito kinuskiksi. Huonosti kävi, sillä keitin niitä saman verran kuin viimeksi yhtä eli kaksi ja puoli tuntia. Kinuskin keittyminen olisi kahdella purkilla samassa kattilassa vaatinut paljon enemmän aikaa, joten kun avasin maitopurkin tehdäkseni puoloffeeta, havaitsin, ettei purkissa ollutkaan kiinteää kinuskia vaan löysähköä kinuskikastiketta. Kinuski oli myös huomattavasti vaaleampaa kuin enemmän ketettynä. Maku oli silti hyvä, joten päätin jatkaa puoloffeen tekemistä. Puoloffeesta tulikin todella kaunis...

      ...kunnes sitä ryhdyttiin syömään. Kinuski oli niin löysää, että kermavaahto suli siihen ja ne lähtivät yhdessä valumaan kohti lautasen reunoja, kun keksipato ei enää ollutkaan pitelemässä niitä.

Pohja:

200 g digestive-keksejä
100 g voita tai margariinia

Murusta keksit. Sulata voi. Sekoita ne keskenään ja painele vuoan pohjalle ja reunoille.

Täyte:
1/2 prk kondensoidusta maidosta tehtyä kinuskia
2 dl kuohukermaa
1-2 dl puolukoita

Levitä kinuski pohjan päälle. Vatkaa kerma vaahdoksi, makeuta hieman sokerilla. Levitä kermavaahto kinuskin päälle ja ripottele lopuksi puolukat vielä kakun päälle.

Omenahilloa syksyn pimeyteen

      Poikaystäväni äiti toi meille kauhean määrän omenoita. Minulle laitettiin juuri hammasraudat, joten en saisi syödä omenoita ellen kuori ja pilko niitä. Laiskuuttani en siis ole syönyt kuin kolme omenaa, joten niistä piti keksiä jotain. Päätin tehdä omenahilloa. Mummini teki aina omenahilloa ja siitä omenaleivoksia, jota kutsuin "Pitkäksi ja leveäksi" sen muodon takia. Mummin ohjetta en nyt vielä ole saanut aikaiseksi pyytää, joten etsin netistä ja löysin Marttaliiton sivuilta keskustelupalstalta hyvän tuntuisen ohjeen, johon ei  onneksi tarvittu hillosokeria. Maustoin ohjetta vielä hieman sitruunan mehulla. Hillosta tuli todella hyvää! Siitä tuli todella omenaista ja vähän kanelista:)

400 g kuorittua ja pilkottua omenaa
1 dl vettä
4 rkl sokeria
1/3 tl vaniljasokeria
1/4 tl kanelia
1 tl sitruunanmehua

Laita kaikki ainekset kattilaan ja keitä kannen alla keskilämmöllä välillä sekoittaen, kunnes omenat ovat hajonneet. Hillon voi soseuttaa sauvasekoittimella. Minulla ei sellaista ole, joten keitin hilloa vain niin kauan, että se oli suunnilleen tasaista sosetta. Siitä tuli juuri sopivan sosemaista, kuitenkin niin, että siihen jäi pieniä pehmeitä omenanrakeita.

Iltapalaa

            

             Yhtenä iltana kaverini oli tulossa kylään ja piti keksiä jotain iltapalaa. Poikaystäväni toivoi suolaista piirakkaa, joten lopputulos oli sitten tämä:

                Terveellisellä ruispohjalla sinihomejuusto-kinkkupiirakka, johon laitoin lisämauksi vähän sipulia ja paprikaa. Pohjan kanssa tuli hieman ongelmia kun huomasin, ettei meillä ollut mitään muuta voita tai margariinia kuin leivän päälle Oivariinia. Löysin jostain netistä (en enää muista mistä!) hakemalla kevyttä piirakkapohjaa tällaisen ohjeen, joka oli vielä sopivasti todella nopea, koska sen ei tarvinnut antaa levätä jääkaapissa. Pohja maistui todella hyvältä ja oli todella helppo. Piirakka oli niin hyvää, että söimme sen kolmestaan kokonaan.

Pohja:

2 1/2 dl ruisjauhoja

1/2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 dl kylmää vettä

1 tl suolaa

25 g  voita

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää sulatettu voi ja vesi. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle.

Täyte:

puolikas sipuli

1/2-1 paprika

2 dl ruokakermaa

1 kananmuna

kinkkua suikaleina

maun mukaan sinihomejuustoa :)

suolaa ja pippuria

Kuullota sipulit ja heitä sekaan paprikat ja paista hetki. Sekoita mausteet, kerma ja kananmuna kulhossa. Levitä sipulit, paprikat, kinkku ja murustettu sinihomejuusto taikinan päälle vuokaan. Kaada päälle kermakananmunasekoitus. Paista 200asteessa parikymmentä minuuttia.

Reilikuulumisia!

      Nyt on reilit reilattu ja aika siirtyä arkeen. Olen ollut kotona jo viikon, mutta se on mennyt kokonaan arkeen orientoitumiseen ja kalenterin täyttämiseen kaikella mahdollisella. Matkalla tuli syötyä paljon herkkuja ja myös muutamia ei niin herkkuja kakkuja.. Tässä siis reitti leivoksina ja reili kuvina:

Berliinin ehdottomasti paras löyö oli Cupcake-kahvila! Se löytyy Friedrichscheinista, jos sinne joku saattaa eksymään..:) After Eight- ja Cookie-cupcaket. Nam!

Bratislava ja naapurikaupunki Devin.  Jostain erikoisesta punaisesta marjasta tehtyä struudelia. Poikaystäväni tilasi raskaan pääruoan jälkeen sorbettia ja hedelmiä, mutta pöytään tuotiinkin kolmen jäätelöpallon annos vuorella kermavaahtoa...

Aitoa Sacher-kakkua, joka oli kyllä kaiken sen hehkutuksen arvoista! 

Ihanan Wieniläisen leipomon Esterhazy-kakkua sekä vadelmamarenkileivosta.

Budapestissa pääsin syömään Maailman parhaat kakut-kirjastani löytyvää Dobos-kakkua The Cake-nimisessä kahvilassa. Kauppahallista löysin 40senttiä maksavia leivoksia! Vasemman puoleinen marsipaanileivos oli pettymyksekseni kovin mautonta, mutta onneksi olin ahne ja otin kaksi leivosta ja pääsin nauttimaan ihanan maukkaasta sitruunaleivoksesta:) Ravintoloissa söimme ihanaa brownie-mascarponekakkua, juustokakkua. Valitettavasti syntymäpäiväni iltana menimme budapestilaiseen trattoriaan, jossa kukaan ei tainnut tietää, minkälaista italialainen ruoka on. Vaaleanpunaisella kermalla kuorrutettu kakku oli menun mukaan cheese cake, torta di ricotta ja quark torte, vaikka pöydässä ja suussa se kovasti muistutti tavallista kermakakukkua... Samassa ravintolassa tilasimme myös suklaafondantia kinuskizabaglionella, joka pöydässä vastasi sisältä pehmeää suklaakakkua kinuskikastikkeella. Noh, aina ei voi onnistua :D Lopuksi palasimme vielä The Cakeen syömään sitruunajuustokakkua ja valkosuklaavadelmaleivosta. Mmm..

Splitissä maistoin Dalmatialaisleivosta, mutta petyin, koska täytteenä oli laimealta maistuvaa suklaavanukasta ja vaniljavanukasta.. Ehkä se oli suunniteltu lasten makunystyröille:)

Ljubljanassa maistoin paikallista kakkua, joka muistutti italialaista Millefoglie-kakkua, Hot chocolatea, joka tarkoitti kuumaa suklaavanukasta(taivaallista!), liha- ja juustoburekia eli todella suurta lihapasteijaa sekä viikuna-creme caramelia, joka oli tehty mousseksi.

Milanossa söimme ravintoloissa mansikkatiramisua, creme caramelia, tavallista tiramisua, creme bruléta sekä kahvilassa omenapähkinäleivosta.

Lopetimme reilimme kummivanhempieni kotipaikkaan Stresaan, joka sijaitsee ihan Italian pohjoisrajalla Alppien laaksossa järven rannalla. Kummitätini osti tavallisesta ruokakaupasta, iper coopista(vähän erilainen kuin tavallinen citymarket..) aivan ihania leivoksia.

Uskomatonta, mutta totta: kaikkien näiden kuukauden aikana nautittujen herkkujen jälkeen vaaka näytti vain kaksi kiloa enemmän kuin matkalle lähdettäessä! Matkalta sain paljon intoa leivontaan, mutta hieman myös laiskuutta, kun sai koko kuukauden nauttia muiden valmistamia herkkuja tarvitsematta stressata niiden onnistumista. Ehkä aloitan näin loman jälkeen vähemmällä kunnianhimolla jollain hieman helpommalla ja ehkä myös terveellisemmällä herkulla.

Arkiston purkua ja blogitauko

  

      Kesällä olen ollut vähän laiska leipomisen ja varsinkin blogin kirjoittamisen suhteen. Usein kun olen leiponut en ole muistanut ottaa kuvia vaan olen iskenyt kiinni kakkuun ja muistanut blogini aivan liian myöhään.. Nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaa kesän viimeisen blogitekstin. Lähden perjantaina kuukauden interrailille, joten seuraavan kuukauden ajaksi jätän leipomisen kaikkien Euroopan ihanien konditorioiden ja kahviloiden leipureiden tehtäväksi ja aion itse vain nauttia muiden luomuksista. Olen mm. jo selvittänyt, että Wienissä on Sacher-kakun kotikahvila, jossa se on keksitty ja josta siis saa aidointa ja luultavasti siis myös parasta Sacher-kakkua. Sinne on siis pakko päästä! Luulen, että myös Berliinistä, Prahasta ja Milanosta löytyy myös varsin kelvollisia leipureita, että pääsen nauttimaan herkuista, ottamaan vaikutteita ja saamaan inspiraatiota koko leipomisvapaan kuukauden ajan.
      Nyt ennen matkaa on hyvä purkaa vanhat leipomukset blogiin. Kesäkuussa leivoin parhaan ystäväni pikkuveljen rippijuhliin suuren kermakakun ja raparperipiirakan. Aluksi olin kauhuissani kakun koosta, koska vieraita olikin vähemmän kuin ajattelin, mutta onneksi heidän sukunsa oli hyvin paljon makean perään. Kesti noin tunnin ja lähes koko kakku oli tuhottu pienen porukan voimin. Tällä kertaa minulla ei ollut kameraan mukana, mutta onnekseni ystäväni on innokas valokuvaaja ja tällä kertaa sain kerrankin todella laadukkaita kunnon järjestelmäkameralla otettuja kuvia. Kuvien toimitusaika oli hieman pitkä, mutta kun ystäväni vihdoin sai laitettua kuvat tietokoneelle, hän oikein innostui muokkaamaan niitä vielä paremmiksi.

      Raparperipiirakka oli siis samalla ohjeella kuin aina. Mansikkakakkuun tein pohjaksi kolme kääretorttupohjaa. Uunipeltini olivat pienempiä kuin ajattelin, joten en voinutkaan puolittaa pohjia enää, jolloin kakusta tuli lättänämpi kuin ajattelin, mutta toisaalta myös pinta-alaltaan suurempi kuin oli tarkoitus. Täytteeseen sovelsin Kinuskikissan Mansikkatäytteen ohjetta. Tein kakkuun alimpaan väliin sitruunatäytteen, toiseen väliin mansikkatäytteen ja kakun päälle, mansikoiden alle vaniljatäytteen muunnellen kyseistä Kinuskikissan ohjetta. Täytteissä oli mielestäni vähän liikaa vaniljakreemijauhetta ja se sai ne maistumaan hieman kuivahkolta ja hyytymään liiaksikin. Tilaustoideiden mukaisesti koristelin kakun mansikkakiilteellä ja kermapursotuksilla. Lisähaasteena sain toiveen, että kakku olisi täysin laktoositon, minkä toteuttaminen osoittautui yllättävän hankalaksi, kun laktoositon kerma oli kaupasta loppu ja muitakin aineksiakin sai metsästää kiitettävän paljon. Onneksi itselläni ei ole mitään niin pahaa allergiaa, se varmasti rajoittaisi leipomistani, kun lähikaupasta ei saisikaan aina kaikkea tarvittavaa.

Mutta nyt alkaa siis kuukauden tauko tässä blogissa. Koitan muistaa ottaa kuvia reilillä nautituista herkuista. Reilin jälkeen olen varmasti täynnä uutta leipomisintoa ja uusia ideioita:)

Blondie

    

      Vietimme perjantaina siskojeni ja äitini kanssa tyttöjen päivää äitimme syntymäpäivän kunniaksi. Päivä alkoi turveasaunalla. Saunoimme kaksi tuntia pikimustina yltäpäältä turpeessa. Saunan jälkeen ohjelmassa oli piknik, jonka päädyimme pitämään siskoni luona sisällä, koska sää ulkona näytti vähän liian uhkaavalta.
Piknikin jälkeen menimme vielä kesäteatteriin.
      Piknikille leivoin blondieta, jonka ohjeen sain siskoltani. Blondie on valkosuklaaversio browniesta eli brownien sisko, kuten siskoni ohjeessa luki:) Blondie ei loppujen lopuksi ollutkaan niin vaalea. Keittäessäni maapähkinätahnaa, fariinisokeria ja voita, fariinisokeri ei meinannut sulaa seokseen ollenkaan, joten keittelin seosta aika kauan ja ehti ruskettua jo hieman. Lopulta luovutin, ettei seos alkaisi maistua palaneelta ja ajattelin, että sokeri sulaa viimeistään uunissa. Blondie oli todella murenevaista, mutta kuitenkin sopivan kosteaa kuin brownien kuuluisikin olla. Ensi kerralla voisin ehkä käyttää alkuvaiheessa tavallista sokeria, että se varmasti sulaisi joukkoon ja tekisi blondiesta vaalean ja lisätä taikinaan yhden kananmunan, jotta leivoksista tulisi hieman sitkeämpiä. Puolet valkosuklaasta voisi myös sulattaa taikinaan ja puolet rouhia yllätyksiksi leivoksten joukkoon, jolloin valkosuklaa maistuisi enemmän leivoksissa. Korvasin tällä kertaa macadamiapähkinät saksanpähkinöillä, koska en löytänyt macadamiapähkinöitä kaupasta.

Blondie  n.20 palaa

200 g maapähkinätahnaa
100 g voita
1 1/2 dl fariinisokeria
2 kananmunaa
2 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 vaniljatangon siemenet
1/2 dl kermaa
250 g valkosuklaata
100 g macadamiapähkinöitä

Kuumenna uuni 180 asteeseen. SUlata voi kattilassa ja keittele sitä miedolla lämmöllä noin 5min, kunnes se muuttuu vaalean ruskeaksi. Lisää fariinisokeri ja maapähkinätahna. Sekoita ja anna kiehahtaa. Sekoita, kunnes sokeri ja maapähkinätahna ovat sulaneet. Anna jäähtyä. Sekoita joukkoon kananmunat yksitellen. Sekoita isossa kulhossa loput ainekset ja lisää voi-munaseos. Sekoita tasaiseksi seokseksi. Kaada taikina noin 22x25cm vuokaan ja paista noin 25 minuuttia. Anna jäähtyä hyvin ennen leikkaamista.

Raparperikaurapaistosta ja vanhan ajan vaniljakastiketta

      Olen pitänyt huomaamattani pientä blogitaukoa. Opiskelijan kesä on täynnä työntekoa, joten aikaa leipomiselle ei aina riitä aikaa. Toinen syy tähän leipomistaukoon on se, että sähkövatkaimeni hajosi! Sen moottori toimii täydellisesti, mutta tehdessäni kaverini pikkuveljen rippijuhliin kakkua, vatkaimen metallinen vatkainosa katkesi.. En olisi ikinä voinut kuvitellakaan, että metallinen vatkain voi katketa keskeltä vatketessani kermaa! Noh, nyt pääsin taas leipomaan, eikä tähän tarvittu vatkainta:)
     Raparperien aika alkaa pikkuhiljaa olla ohi, joten halusin herkutella raparperilla, kun vielä voi. Halusin kokeilla vaihteeksi jotain uutta, joten kokeilin tehdä kauraomenapaistosta raparperilla. Raparperi tehostaa kalsiumin imeytymistä, joten sen kanssa kannattaa aina syödä myös maitotuotteita. Mikäs siis sopisi sen paremmin kuin kunnon vanhanaikainen itsetehty vaniljakastike:)
      Kauraomenapaistoksen ohjeen löysin Elovenan nettisivuilta. Paistos maistui ihanalta vaniljakastikkeen kanssa, mutta se ei eronnut paljoakaan omenaisesta paistoksesta. Luulen, että ensi kerrallla korvaan osan sokerista tummalla siirapilla ja jätän kanelin pois tai vaihdan sen johonkin toiseen mausteeseen, esim. kardemummaan.
      Kun olin pieni, siskoni leipoi usein. Muistan erään kerran, kun hän teki kauraomenapaistosta ja vaniljakastiketta. Hän otti ohjeen vanhempiemme Kodin uusi keittokirja-kirjasta. Se ei todellakaan ole enää uusi vaan se on painettu vuonna 1969 ja luulen, että he ovat saaneet tai ostaneet sen ensimmäiseen yhteiseen kotiinsa. Sitä on käytetty viimeisen 40 vuoden aikana hyvin paljon. Nyt halusin käyttää samaa ohjetta kuin siskoni käytti, kun olin pieni. Vaniljakastike maistui juuri niin hyvältä kuin muistin:)

Vaniljakastike

1 kananmuna
1 rkl sokeria
2 tl perunajauhoja
2 dl kermaa
2 dl maitoa
(vaniljatanko)
1 rkl vaniljasokeria

      Sekoita kaikki aineet vaniljasokeria lukuunottamatta kattilassa. Kuumenna koko ajan sekoittaen kiehumispisteeseen ja anna sakeutua. Kaada maljaan ja anna jäähtyä. Sekoita kastiketta välillä sen jäähtyessä. Mausta vaniljasokerilla kylmänä.

Raparperia kahdella tavalla maustettuna

  

      Tein juhannukseksi kahta erilaista raparperiherkkua: kanelista rahkakakkua ja kardemummalla maustettuja raparperimuffinsseja. Kardemummamuffinssit tein vanhalla todella hyväksi todetulla raparperipiirakkaohjeella. Rahkakakun ohjeen löysin uusimmasta Pirkasta. Kardemummaraparperipiirakka on todella hyvää. Odotan aina kesän ensimmäisiä raparpereita, että pääsen tekemään sitä. Pidin myös todella paljon rahkakakun mausta ja koostumuksesta. Kakku oli ihanan kuohkeaa ja raparperin maku tuli todella hyvin esiin. Oli myös kiva, ettei raparperin hedelmänlihaa siivilöity pois täytteestä, ne tekivät kakun koostumuksesta hauskemman ja antoivat vahvemman maun. Pohjasta en oikein pitänyt, koska se ei ollut rapea eikä murumainen niin kuin juustokakuissa yleensä. Pohja ei myöskään maistunut tarpeeksi tai ainakaan niin kuin olisin ajatellut. Teen kakkua ehdottomasti uudestaan, mutta ensi kerralla teen kaurakeksi pohjan.

Raparperimuffinssit

1 1/2 dl juoksevaa margariinia
2 dl sokeria
2 isoa kananmunaa
1 1/2 tl kardemummaa
2 1/1 dl jauhoja
4 tl  pilkottuja ja kuorittuja raparpereja

Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Lisää kardemumma. Sekoita leivinjauhe jauhojen joukkoon ja nostele ne taikinaan. Kaada taikina muffinssivuokiin ja ripottele raparperin palat kakun päälle. Paista noin 20min 175 asteessa.

Sitrusjuustokakkua

Tämän juustokakun tein poikaystäväni veljen lakkiaisiin. Heidän äitinsä tilasi "keltaisen kakun",  jonka voisi koristella pihalla kasvavilla orvokeilla. Orvokit sopivatkin todella hyvin kakun väreihin, kun niiden keskustassa oli hieman kakun keltaista.

 Tämä juustokakku on jo muodostunut bravuurikseni. Tein sitä muistaakseni ensimmäisen kerran siskoni valmistujaisiin, jossa se sai niin paljon kehuja, että tein sitä uudestaan. Olen tehnyt sitä moniin muihinkin juhliin, mm. omiin lakkiaisiini. Juustokakun ohjeen löysin joskus Valion sivuilta. Suklainen dominopohja sopii ihanasti raikkaaseen sitruunatäytteeseen. Appelsiinikiille tekee kakusta todella hienon näköisen todella pienellä vaivalla. Tällä kertaa tein kakusta vähän kirpakamman ja raikkaamman lisäämällä hieman enemmän sitruunanmehua ja käyttämällä maustamatonta tuorejuustoa. Yleensä olen käyttänyt maustamattoman tuorejuuston tilalla appelsiinin makuista. 

Mariannekakku

  

  Tein äidilleni vielä yhden 60-vuotiskakun. Halusin kokeilla aiemmin samalla viikolla tekemääni suklaajuustokakkua Marianne crushilla maustettuna. Kakku onnistui todella hyvin, näytti hyvältä ja maistui hyvältä.

Helppoja piirakoita

      Tein äitini 60-vuotispäiville kolme suolaista piirakkaa. Idean näihin sain siskoltani, joka teki samanlaisia omiin hääkahvitteluihinsa. Siskoni on Raisiolla töissä, joten hän käyttää aina innokkaana oman firmansa tuotteita. Hän sai minut ihastumaan Sunnuntain ruisperunapiirakkataikinaan. Etenkin, kun järjestää juhlia ja on paljon muutakin järjestettävää, on ihanaa kun voi käyttää valmista taikinaa. Ruisperunataikina on todella hyvän makuista ja vähän terveellisempää kuin tavallinen.
      Yksi piirakoitsta oli suora kopio siskoni tekemästä piirakasta: ruisperunataikinaa, täytteenä paistettua sipulia ja savuporoa. Päälle laitoin samaa kuin siskonikin eli 1prk ruokakermaa, 2 kananmunaa, 1prk tuorejuustoa ja mausteita. Itse käytin pippurituorejuustoa maustamattoman sijasta.

      Toinen piirakoista oli lohipiirakka punaisella ja vihreällä paprikalla. Täytteessä oli 1prk ruokakermaa, 2 kananmunaa, mausteita ja 1 prk kylmäsavulohituorejuustoa.

                                       

      Kolmas piirakka oli quiche lorraine eli kinkkujuustopiirakka. Täytteenä oli kinkkua, juustoraastetta, 1prk ruokakermaa, 2 kananmunaa ja mausteita.

                                               

Kakkuviikko!

    
      Äitini täytti tällä viikolla 60 vuotta. Hän järjesti kahvitukset sukulaisille, vei kakkua töihin kahteen eri kouluun ja järjestää vielä tänään tuttavilleen syntymäpäiväjuhlat ja minä tietenkin sain kunnian leipoa kakut kaikkiin tilaisuuksiin.
      Sukulaisille järjestettäviin kahvitteluihin äitini halusi kolme kakkua. Äitini pitää prinsessakakusta ja heillä oli valmiiksi Tukholmasta ostettuja prinsessakakun valmiiksikaulittuja marsipaanipäällyksiä, joten päätimme, että yksi kakuista olisi prinsessakakku. Äitini toivoi kakkuun täytteeksi lakkahilloa ja Floran vatkattavaa vaniljakastiketta. Kakkupohjasta tuli todella muhkea, joten leikkasin sen neljään osaan. Lakkahilloa laitoin ylimpään ja alimpaan väliin, keskimmäiseen tuli vadelmahilloa. Koska vaniljavaahto oli aika löysää ja monikerroksisessa kakussa täytteet painuvat helposti alemmista väleistä ulospäin, vatkasin vaniljavaahdon joukkoon yhden maitorahkapurkin. Rahka toi täytteeseen mukavaa raikkautta ja jämäkkyyttä.

      Koska marsipaanikuorrutteet olivat aivan liian pieniä suuren nelikerroksisen kakun päälle, päätin käyttää luovuutta ja tehdä kakusta kaksivärisen. Ylimääräisestä marsipaanista taiteilin vielä rusetin marsipaanin saumakohdan peitteeksi. Vihreän ja vaaleanpunaisen marsipaanin yhdistelmä oli kaunis ja molemmat värit ovat äitini lempivärejä, hän yhdistää niitä usein pukeutumisessaankin, joten kakku onnistui lopulta todella hyvin.

     Kaksi muuta kakkuaolivat juustokakkuja. Ne on helppo tehdä ja ne voi tehdä jo hyvissä ajoin ennen juhlia. Tällä kertaa en halunnut tehdä samaa hedelmäjuustokakkua kuin aina vaan halusin kokeilla suklaajuustokakun tekemistä. Yritin ensin etsiä netistä hyvää suklaajuustokakun ohjetta, mutta sainkin lopulta siskoltani Yhteishyvän suklaajuustokakun-ohjeen. Ohje oli täydellinen, täyte oli ihanan moussemainen ja täyteläinen. Tein ohjeesta valkosuklaajuustokakun mansikkakiilteellä ja tummasta suklaasta juustokakun minttufrezza-kiilteellä ja minttudominopohjalla. Valkosuklaakakku onnistui täydellisesti. Tummempi suklaakakku onnistui myös hyvin, mutta jostain syystä frezzasta tehty kiille ei maistunut tarpeeksi.