Siskon polttaripiirakkaa

    

      Viime aikoina on blogin päivittäminen ollut vähän hidasta. Olin kirjoittanut valmiiksi niin paljon postauksia, ettei pitkään aikaan ole tarvinnut kirjoitella uusia tekstejä enkä jostain syystä ole leiponutkaan yhtä paljon kuin aiemmin kevään aikana. Runsas viikko sitten sain taas syyn leipoa, kun siskoni kaverit järjestivät hänelle jälkeispolttarit. Teemana oli Kuuba, koska siskoni meni salaa Kuubassa naimisiin. Polttareihin järjestettiin brunssi, jonne minua pyydettiin leipomaan jotain. Halusin tietysti leipomuksenikin noudattavan teemaa, mutta kuubalaisen leivoksen tai kakun keksiminen oli todella vaikeaa. Olen käynyt itsekin Kuubassa, mikä ehkä jopa vaikeutti kuubalaisen kakun keksimistä. Kuubassa oli ihanaa, mutta makuelämyksiä Kuuban matkalta on turha toivoa. Joka päivä syötiin ranskalaisia, sitkeää lihaa ja kristityt ja maurit-nimistä riisipapuseosta, jossa valkoiset riisit ovat valkoihoisia ja mustat pavut maureja. Mietin, että tietysti voin soveltaa ja tehdä jotain, missä olisi Kuubassa kasvavia eksoottisia hedelmiä. Sitten keksin tehdä siskoni lempipiirakkaa eli sitruunamarenkipaita, johon hän rakastui ollessaan vaihdossa Chilessä. Ja Chilehän on melkein Kuuban vieressä, ainakin Suomesta päin katsottuna..
      Tämä on todella hyvä sitruunamarenkipain ohje. Täyte on täydellisen kirpeää ja marenki tuo sille ihanan makean vastapainon. Toisaalta marenki oli ehkä hieman liiankin makea, joten ensi kerralla laitan hieman vähemmän sokeria. Tein piirakan 26 senttimetrin piirakkavuokaani, joten kerroin kaikki ainekset puolitoistakertaisina ja koska halusin piirakasta muhkean tuplasin marengin ainekset. Tässä ohje on nyt alkuperäisessä muodossaan eli liialla sokerilla ja 20 senttimetrin vuokaan mitoitettu.

Pohja:

175 g vehnäjauhoja
hyppysellinen suolaa
75 g hieman pehmennyttä voita
2 keltuaista
1 rkl kylmää vettä
40 g sokeria

Siivilöi jauhot ja suola ja tee jauhoihin keskelle kuoppa. Lisää kuoppaan voi, keltuaiset, vesi ja sokeri. Sekoita ainekset karkeaksi seokseksi ja sekoita seos jauhoihin sormin. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle. Anna taikinan levätä viileässä noin puoli tuntia. Esipaista pohjaa noin 20 min 200 asteessa.

Täyte:

25 g maissitärkkelystä
100 g sokeria
1,5 dl vettä
1 dl sitruunanmehua eli noin kahden sitruunan mehu
25 g voita
2 munankeltuaista

Sekoita maissitärkkelys ja sokeri kattilassa. Lisää vesi ja sitruunanmehu. Keitä koko ajan sekoittaen, kunnes täyte on seonnut paksuksi ja tasaiseksi. Nosta kattila liedeltä, lisää voi ja anna jäähtyä hetken. Vatkaa keltuaiset. Lisää keltuaisten joukkoon 2 rkl täytettä ja kaada seos takaisin kattilaan. Keitä miedolla lämmöllä, kunnes täyte on saonnut lisää. Kaada seos pohjan päälle ja paista piirakkaa 15 min 200 asteessa.

Marenki:

3 valkuaista
175 g sokeria

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää vaahtoon 1rkl sokeria vatkaten ja kääntele loput sokerista sekaan. Levitä tai pursota vaahto kauttaaltaan piirakan päälle. Paista piirakkaa vielä noin 10 min 200 asteessa, kunnes marenki on ruskistunut.

Karpalotoffeemuffinssit

       Olen jo pitkään halunnut kokeilla kondensoidusta maidosta tehtyä toffeeta ja käyttää sitä leivonnassa. Olin jo aiemmin ostanut kuivattuja karpaloita, jotta voisin kokeilla niitäkin muffinsseihin. Sitten keksin yhdistää nämä aiemmat suunnitelmat. Toffee on todella makeaa ja karpalot ovat sopivan kirpeitä, joten siitä syntyi täydellinen yhdistelmä. Perus muffinssiohjeena käytin samaa kuin aiemmin mustikkavalkosuklaacupcakeissa. Karpalot olivat melko suuria, joten pilkoin ne neljään osaan. Keskelle muffinssia laitoin teelusikallisen kondensoidusta maidosta tehtyä toffeeta. En halunnut tehdä muffinsseista kauttaaltaan äklömakeita vaan halusin muffinseihin herkullisen toffeesydämen. Muffisseista todellakin tuli herkullisia ja teen niitä ehdottomasti uudestaan.

  

Löydöksiä Lidlistä

      Isäni on ollut täysi Lidl-fani siitä asti, kun Lidl tuli Suomeen. Hän löytää sieltä aina jotain "mielettömän halpaa" ja sellaista, mitä hän "on aina halunnut" ja ehdottomasti tarvitsee, kuten esimerkiksi kengän kiillotuskone ja ilmanpainemittari. Häntä kiehtovat kaikennäköiset mittarit ja vempeleet, varsinkin, jos niissä on tummaa puuta ja jotain hienon näköistä metallia. Tämä on aiheuttanut minussa pienen vastareaktion Lidliä kohtaan. Mutta viime aikoina tämän vastareaktion tilalle on tullut jotain aivan muuta. Alan pikkuhiljaa muistuttamaan isääni. Olen viimeisen parin kuukauden aikana löytänyt esim. Lidlistä kestoleivinpaperia, joka on äärimmäisen ekologista ja kätevää leipurille, joka kuluttaa laittoman paljon leivinpaperia. Nyt minulle ei enää voi käydä niin, että leipominen tyssää leivinpaperin puuttumiseen!
      Toinen mahtava löytö oli leivospelti, joka muistuttaa muffinssipeltiä, mutta siinä on kuusi suorakulmion muotoista leivosvuokaa. Siinä leivoin ensimmäisenä brownieita, jotka ovat yleensä suorakulmion muotoisia eli vuoka oli aivan täydellinen ostos! Ja kaiken lisäksi se maksoi vain viisi euroa, kun keittiötarvikekaupasta löysin samanlaisen 16 eurolla! Mikä löytö!
      Kolmas löytö oli vaniljasokeri, jota ostin siskoni kanssa, kun leivoimme heillä juustokakkua. Itse olin vähän epäileväinen Lidlin vaniljasokerin laatua kohtaan, mutta yllätyin positiivisesti, kun paketista löytyikin tomusokerimaista jauhetta, joka pullollaan mustia pilkkuja aidosta vaniljasta. Hieno löytö ja vielä edullista!
      Neljäs löytö oli Lidlin luomutuotteet. Kotiin tuli muutama viikko sitten Lidlin mainos, jossa mainostettiin Lidlissä myytävää luomutuotesarjaa. Minä riensin heti ostamaaan luomuvehnäjauhoja, joita meidän pikkukaupastamme en ole vielä löytänyt. Jauhot eivät olleen edes kovin kalliita. Halvalla hyvä mieli:)
      Olenkohan jo niin kuin isäni? Hehkutuksen määrästä päätellen kyllä... Keksin jopa jo samalla tavalla erilaisia kehnoja syitä, miksi se nyt sitten on niin hienoa. No onneksi muutkin bloginpitäjät ovat löytäneet Lidlistä käteviä juttuja leivontaan. Sieltä löytyy muun muassa 500 gramman paketti edullista rahkaa, vaikka suuren kakun täytteisiin. Jes! :D

Toffeeta kuin taikaiskusta!

  

     Vihdoin pääsin kokeilemaan kondensoidusta maidosta tehtävää toffeeta. En ole löytänyt kondensoitua maitoa oikein mistään. Kerran löysin citymarketista, mutta pieni purkki maksoi 4euroa, niin päätin löytää sitä halvemmalla jostain muualta. Sattumalta etsiessäni aivan muuta läheisestä kiinakaupasta, löysinkin kondensoitua maitoa 1,70e/purkki. Nyt pääsin kokeilemaan toffeen keittämistä. Kovin jännää tai haasteellista toffeen teko ei ollut, sillä toffeeta saa keittämällä säilykepurkkia kolme tuntia keskilämmöllä kattilassa. Itse lopetin keittämisen jo kahden ja puolen tunnin kohdalla, koska en halunnut liian jönköä toffeeta. Ehdottomasti suosittelen tätä toffeeta kaikille, se onnistuu helposti ja voisin melkein luvata, että aina. Keitetty toffee säilyy avaamattomassa purkissa päiväykseen asti, eli ostamani purkki olisi säilynyt vuoden 2011 elokuuhun. Toffee on todella hyvää ja sitä on helppo käyttää esimerkiksi kakkujen täytteisiin tai leivoksiin ja totta kai sitä kelpaa syödä sellaisenaankin vaikka marjojen kanssa.

Brownieta cappuccinon kera

    

     Tammikuun Yhteishyvässä oli houkutteleva brownie-ohje. Häpeäkseni tajusin, etten ole ikinä leiponut brownieta. Nappasin ohjeen talteen ja se jäi hyllyyn odottamaan muiden tuhansien kokeilua odottavien ohjeiden kanssa. Välillä, kun minulle iskee leipomishimo keksin aivan liian monta vaihtoehtoa, kun pitäisi päättää, mitä leipoa. Silloin teen vaihtoehdoista listan ja valitsen siitä yhden. Sitten laitan listan talteen seuraavaa kertaa varten. Yleensä leipomisinnon vallatessa minut, käyn läpi kaikki leivontakirjani ja muistelen kiinnostavia blogipostauksia, mistä voisin saada inspiraatiota. Siksi on hyvä, että minulla joskus on se lista, missä on valmiiksi liuta vaihtoehtoja eikä minun tarvitse ruveta selaamaan koko internettiä ja kirjahyllyä keksiäkseni taas tuhat uutta kakkua, joita en kuitenkaan ehdi leipomaan. Nyt minulla oli valmiiksi lista ja löysin brownie-ohjeen siitä.
     Yhteishyvän brownie-ohje ei mielestäni ollut kovin hyvä. Leivokset eivät olleet tarpeeksi makeita eivätkä tarpeeksi kosteita, vaikka otin ne hieman pehmeinä ulos uunista. Minusta brownien kuuluisi olla suussa sulavaa sisältä vähän pehmeää ja niin suklaista, ettei pysty syömään toista palaa. Mielestäni hyvä kahvi tasapainottaa ihanasti makean suklaaleivoksen makeutta, ehkä siksi pidänkin niin täyteläisistä leivoksista. Voi olla, että sekin vaikutti leivosten rakenteeseen ja kosteuteen, etten paistanut niitä pellillä vaan uudella leivospellilläni. Joka tapauksessa ensi kerralla kokeilen uutta ohjetta tai teen tuttua ja turvallista mudcakea:)

Siemenleipä

      Löysin Punnitse ja säästä-kaupasta siemensekoitusta ja keksin tehdä siitä siemenleipää. Siemensekoituksessa oli ainakin kurpitsan- ja pinjansiemeniä. Paistoin leivän leipävuoassa, jota en vielä kertaakaan käyttänyt leivän paistamiseen, vaikka se on ollut minulla jo kymmenisen vuotta. Leivästä tuli mukavan limppumainen ja siemenet toivat siihen todella paljon makua.

2 1/2 dl ruisjauhoja
3-5 dl vehnäjauhoja
1-2 tl suolaa
1/2 dl öljyä
1/2 dl tummaa siirappia
2-3 dl kädenlämpöistä vettä
25 g hiivaa
100 g siemeniä

Sekoita jauhot (3 dl vehnnäjauhoja, loput vasta vaivausvaiheessa) ja suola keskenään kulhossa. Tee keskelle kolo, johon kaadat öljyn, siirapin ja vettä, johon on liotettu hiiva. Ala pikkuhiljaa sekoittaa nestettä ja jauhoja toisiinsa. Vaivaa taikina pehmeäksi ja kimmoisaksi. Se saa olla hieman löysähköä, jos paistat sen leipävuoassa. Kun taikinan koostumus on sopiva, vaivaa siemenet taikinaan tasaisesti eri puolille. Asettele pötköksi muotoiltu taikina öljytyn leipävuoan pohjalle. Anna kohota vuoassa liinan alla vuoan reunojen tasolle. Paista 200 asteisessa uunissa  20-25 min.