Synttärikakkua

Heinäkuussa kävin Helsingissä ystävieni luona. Yksi ystävistäni vei minut Cafe Esplanadiin, jossa otin palan paistettua juustokakkua. Kakku oli niin taivaallista, että se herätti minussa kyltymättömän himon paistettua juustokakkua kohtaan. Tämä himo ilmeni tietysti myös leipomisintona, joten kun menimme viettämään syntymäpäivääni perheen kesken vanhempieni luokse, päätin tehdä paistettua juustokakkua. Olin pari viikkoa aikaisemmin vielä törmännyt Toven blogissa ihanaan juustokakkuohjeeseen. Käytin Leila Lindholmin ohjetta, jota Baka baka liten kakassakin oli käytetty. Muokkasin Leilan ohjetta hieman, koska Suomesta ei löydy hänen käyttämäänsä Arlan Kesellaa.

Pohja:

300 g digestive-keksejä
150 g voita

Täyte:

1 dl sokeria
1 dl maissijauhoja
2 tl vaniljasokeria
2 dl kermaa
400 g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl valmista vaniljakreemiä
150 g ranskankermaa
3 kananmunaa
200 g valkosuklaata
2 dl mustikoita

1. Lämmitä uuni 175 asteeseen.
2. Murskaa keksit pieneksi ja sekoita niihin voi. Painele vuoan pohjalle ja paista pohjaa 10 min.
3. Sekoita sokeri, maissijauho ja vaniljasokeri keskenään. Lisää tuorejuusto, ranskankerma ja valmis vaniljakreemi. Vispaa tasaiseksi.
4. Nosta uunin lämpö 200 asteeseen. Lisää kananmuna. Vatkaa joukkoon kerma pienissä erissä.
5. Sulata suklaa ja lisää seokseen.
6. Kaada seos pohjan päälle vuokaan. Sirottele päälle marjat.
7. Paista kakkua 30 minuuttia. Sammuta uuni, laita kakun päälle folio ja anna kakun kypsyä uunin jälkilämmössä vielä 30 minuuttia.
8. Anna kakun asettua 6-8 tuntia tai yön yli jääkaapissa.

Marengit

Minulle jäi valkuaisia kun tein panna cottaa ja niillehän piti sitten keksiä joku käyttötarkoitus. Päätin tehdä pastellin sävyisiä marenkeja. Niistä tuli todella hyvän makuisia ja sisältä hieman pehmeitä.  En ole enää ihan varma mitä ohjetta käytin, mutta luulen, että se oli dansukkerin nettisivuilta. Vaaleanpunaisiin marenkeihin tuli hauskat tummemman punaiset raidat väriaineesta.

Sabayon

Tälle jälkiruoalle on monta nimeä kaikki eri kielillä: zabaglione italiaksi, sabayon ranskaksi ja suomeksi viinivaahto. Keittokirjassani lukee, että version, jonka itse tein on sabayon - italialaisen zabaglionen ranskalainen muunnos. Olen tehnyt sitä ennenkin ja muistan, että se oli silloin yhtä taivaallista kuin tälläkin kertaa. Sabayon on helppo tehdä - kunhan jaksaa vatkata kärsivällisesti ja pitää vesihauteen sopivan lämpöisenä. Se maistuu ihanalta tuoreiden marjojen kera. Itse käytin vadelmia. Viiniä ostaessani pohdin ostanko oikein jälkiruoka viiniä vai laittaisinko vain jotain tavallista hieman makeampaa viiniä, mutta voin sanoa, että on ehdottoman tärkeää panostaa sabayonin viiniin. Itse ostin lopulta onneksi sen jälkiruokaviinin ja ah se toimi täydellisesti!

6 keltuaista
90 g sokeria
1,5 dl valkoista jälkiruokaviiniä
(1 rkl madeiraa tai sherryä)

Vatkaa keltuaiset ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi kuumuutta kestävässä kulhossa. Aseta kulho vesihauteen päälle. Vatkaa seosta koko ajan ja lisää samalla viini pienissä erissä kunnes kastike alkaa sakeutua. Vatkaa edelleen kunnes kastike on niin sakeaa, että se vatkaimesta valuessaan jättää vanan. (Sekoita lopuksi joukkoon madeira tai sherry.) Tarjoa tuoreiden marjojen tai hedelmien kanssa.

Maalaisleipää

Halusin leipoa pitkästä aikaa leipää, joten päätin kokeilla pitkään laatikossani virunutta maalaisleivän ohjetta. Nappasin sen joskus Yhteishyvän ruokalehtisestä. Aluksi olin hieman skeptinen leivän onnistumisesta, koska leipä oli todella kapea kun laitoin sen uuniin. Onneksi se kuitenkin plumpsahti mukavasti uunissa tuplasti aiemman kokoiseksi. Leipä oli todella hyvää ja pehmeää. Sen maku muistutti hieman piimälimpun makua. Yhteishyvän nettisivuilla oli ohjeen alla kovaa keskustelua ohjeen toimivuudesta ja paikkaansa pitävyydestä. Alkuperäisen lehtileikkeen suolamääränä oli 1rkl, joka on nyt korjattu 1tl:ksi. Koska itse otin ohjeen lehtileikkeestä, laitoin leipään koko 1rkl suolaa. Se tuntui määränä paljolta, mutta ei maistunut leivässä mielestäni liialliselta. Paistoajan ja lämpötilan suhteen olin tarkkana. Kokemuksesta olen oppinut, ettei ohjeisiin kannata luottaa täysin sokeasti. Paistoin leipää ensin 10minuuttia, mutta en antanut leivän olla jälkilämmössä koko 15minuuttia, koska se oli pinnaltaan jo niin tumma. Lopputulos oli joka tapauksessa loistava - tätä teen mielelläni uudelleenkin.

Prinsessahäitä prinsessakakun kera

Lisää arkiston purkua. Keväällä siskoni halusi kokeilla ystävänsä perinnettä myös meidän perheessämme. Katsoimme siis Williamin kuninkaallisia häitä kuohuviiniä juoden ja prinsessakakkua syöden. Siskoni 2,5-vuotias tytär oli sonnustautunut juhlamekkoon ja prinsessakruunuun. Olen tehnyt prinsessakakkua ennenkin, mutta en ole tainnut koskaan - ainakaan onnistuneesti - saada marsipaania kauniisti kakun päälle. Yleensä olen vielä käyttänyt äitini Tukholmasta ostamia valmiiksi kaulittuja marsipaanilevyjä. Tällä kertaa käytin kuorruttamiseen marsipaanipötköä, jonka kaulin kerrankin ihan itse. Koska tällä kertaa en tehnyt kakkua vaan prinsessaleivoksia, marsipaanikuorrutteen asettelu leivosten päälle onnistui todella hyvin.

Pohjaan käytin täydellistä sokerikakkuohjetta, joka taitaa olla alunperin Gloriasta ja joka on ohjekirjassanikin nimellä "Prinsessakakun kuohkea pohja". Halusin tehdä nimenomaan leivoksia enkä kakkua, koska sain vähän aikaa sitten vanhemmiltani silikonisen prinsessaleivos pellin ja halusin päästä kokeilemaan sitä. Se on siis muffinssipellin tyylinen silikoninen leivospelti, jonka kolot ovat pyöreitä ja puolikkaan pallon mallisia. Täytteeksi laitoin siivilöityä vadelmahilloa sekä kermavaahtoa, johon oli sekoitettu vaniljakreemiä. Vaniljakreemillä sain täytteeseen prinsessakakun aidon vaniljaisen ja kermaisen maun.

Prinsessakakun kuohkea pohja

4 munaa
1 1/2 dl sokeria
1 dl perunajauhoja
1 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Vatkaa kananmunat kuohkeaksi valkoiseksi vaahdoksi. Yhdistä jauhot ja leivinjauhe keskenään ja siivilöi ne vaahtoon. Sekoita jauhot taikinaan kevyesti nuolijalla nostellen, ettei vaahto lässähdä.
Kaada taikina vuokiin ja paista 200'C n. 10min.

Arkiston purkua!

Tein tänään kevätlukukauden viimeisen tentin, joten nyt on taas aikaa bloggailla. Minun oli tarkoitus purkaa viimeisen parin viikon leipomuksia blogiin kun löysinkin koneeltani vielä vanhempia bloggaamattomia herkkuja! Tammikuussa kokeilin lemon curdin tekemistä ja onnistuin hyvin :) En tosin enää muista, millä ohjeella mahdoin sitä silloin tehdä..

Halusin kokeilla lemon curdia muuten vain, mutta sitten keksinkin, että voin laittaa sitä siskoni tyttären 2v. kakkuun. Kuitenkin juhlapäivänä kävi niin, että itsetehty lemon curd jäi kotiin, joten hätäratkaisuna käytimme kaupan versiota. Kakun täytteenä taisi olla Kinuskikissan mansikkatäytettä, joka sopi täydellisesti yhteen happaman sitruunatahnan kanssa. Muistini on hieman huono tekemisvaiheiden osalta, mutta muistan, että lopputulos oli erittäin onnistunut. Pohja oli kuohkea suklaapohja ja täytteet toimivat yhdessä täydellisesti. Ennen kakun päällystämistä levitin kakun päälle ensin Kinuskikissan sokerikreemiä, joka toimi hyvin, mutta oli älyttömän makeaa. Päälle laitoin muistaakseni vaahtokarkkimassaa, jota oli todella vaikea kaulita ja saada nätisti kakun päälle. Keksin kaulia massan leivinpaperin päällä ja oletin, ettei se tarttuisi leivinpaperiin, mutta kuinka kävikään - massa oli niin tahmaista, että kohta oli koko keittiö vaahtokarkkitahmassa ja hermot melko kireällä.. Loppujen lopuksi massa saatiin kakun päälle eikä se ollut kovinkaan kaunis näky muutamasta kohtaa. Onneksi massaa jäi yli niin keksin tehdä ylimääräisestä massasta pilviä, jonka päällä marsipaaninen Pikku Myy voisin leijailla. Myyn marsipaanit olivat peräisin kaupasta saatavasta valmiista koristelusetistä, jossa on pieniä määriä muutaman väristä marsipaania. Pakkauksen laatu oli todella kehno ja epätasainen. Osa marsipaaneista oli jo kovia ja osa aivan liian pehmeitä ja tahmaisia. Mutta kuten sanoin lopputulos oli hyvää ja ihan jopa Pikku Myyn näköinen hahmo päätyi kakun päälle. Ja synttärisankari oli erittäin tyytyväinen kun oli "KAKKUMYY! MYYKAKKUU!" :)

Blogiväsymystä...

Blogini on ollut nyt jo hävettävän pitkään hiljainen... Kevät on hurahtanut vauhdilla ohitse. Sen lisäksi, että kevät on ollut opiskelujen suhteen aivan hullu, olen helmikuusta asti toiminut opiskelijajärjestömme virkistysvastaavana, mikä on tuonut huomattavasti enemmän ohjelmaa kalenteriin. Maaliskuussa muun muassa leivoin sitseille 70 hengelle mudcakea jälkiruoaksi. Vaikka olen kevään aikana leiponut - en tosin ihan yhtä paljon kuin normaalisti - en ole jaksanut enkä ehtinyt päivittää blogiani. Mutta nyt kevät on ohi ja kesä tuo mukanaan ihanan epämääräisen aikataulun: välillä on kesätöitä, välillä lomaa ja välillä kesätenttejä.

Nyt, kun aikatauluni on muuttunut omaehtoisemmaksi eli saan päättää milloin löhöilen ja milloin luen tentteihin, ehdin leipomaankin. Kesä on myös tuonut mukanaan hurjan leipomisinnon. Yksi inspiraationlähde oli viime viikolla katsomani Julie&Julia -elokuva. Vanhempani olivat vuokranneet elokuvia viikoksi ja katsoneet ko. leffan siskoni kanssa. Heille kaikille tuli elokuvasta minut mieleen, joten olihan minun katsottava se. Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa huumailemaan ranskalaista keittiötä. Viime vuoden italian visiitin jälkeen olen hehkuttanut kaikkia ihania italialaisia ruokia ja herkkuja.

Viime viikolla lueskelin Motivuksella Glorian ruoka&viini -lehteä ja ihastuin Suomen ensimmäisen Master Chefin Joonas Hämäläisen tekemän menun jälkiruokaan, yllättäen.. ;) Hänen menunsa ideana oli uusia hänen äitinsä bravuurit mm. karjalanpaisti ja mustikkakukko. Mustikkakukon Joonas oli muuntanut mustikka panna cottaksi, joka tarjoiltiin mustikkahillon, vaniljamoussen ja ruiscrumblen kera. Suurena panna cottan ystävänä rakastuin sympaattisen savolaisen versioon siitä. Keksin, että kokeilen Joonaksen jälkkäriä tiistaina, kun juhlimme äitini synttäreitä. Otin ohjeen Motivuksella ylös palautelomakkeen taakse ja yritin etsiä jutusta tietoa siitä, kuinka monelle ohje on tarkoitettu. Samalla yllätyksekseni huomasin tekstistä, että muutama vuosi sitten katsottuaan juuri Julie&Julia -elokuvan katsottuaan, Joonas innostui aloittamaan oman ruokablogin. Ilmeisesti elokuvaan on onnistuttu luomaan niin ihanan lämmin ranskalaisen keittiön tunnelma, että kaikki inspiroituvat siitä.

Purin pitkästä aikaa kamerani muistikortin kuvat koneelle ja löysin sieltä kevään aikana tekemieni leipomuksien kuvia. Vain muutamasta löytyi kuvia, koska en ole muistanut enkä jaksanut ottaa kaikista kokeiluista kuvia.

Tein yhteen ainejärjestömme hallituksen kokoukseen kokouspullaa eli mariannemuffinsseja:

Teimme poikaystäväni kanssa kunnon italialaista lasagnea ja pastalevyt (Giallo Zafferanon ohjeella) alusta asti itse:

Ohjeessa käskettiin laittaa taikina hetkeksi lepäämään, joten laitoin sen jääkaappiin, mikä oli suuri virhe. Taikinasta tuli todella jäykkää, joten kauliminen oli todella vaivalloista ja levyt jäivät melko paksuiksi.

Onneksi kuitenkin lopputulos oli herkullinen:

Jälkiruokana oli poikaystäväni lempijälkkäriä eli crème brûléetä (kotilieden ohjeella), mitä minä tein tuolloin ensimmäistä kertaa. Oikean puoleiseen laitoin tavallista sokeria ja vasemman puoleiseen fariinisokeria. Fariinisokeriversiot kärähtivät hieman, mutta maku oli silti kummassakin täydellinen.

Vitamiinipommi!

Näin joulun ja uuden vuoden jälkeen on kiva herkutella vähän kevyemmin. Minun on pitkään tehnyt mieli käyttää pois pakastimessamme lojuvia marjoja tekemällä smoothieta. Uusimmassa Trendi-lehdessä oli muutama smoothie ohje, mikä innosti minut kokeilemaan taas pitkästä aikaa. Halusin mahdollisimman raikkaan ja marjaisan smoothien. Tein rahkapohjaisen smoothien, joka on erittäin terveellinen, koska siinä on vain rahkaa, joka on melkein rasvatonta, ja paljon marjoja.
Wikipedian mukaan puolukat edistävät maksan, sapen sekä vatsan toimintaa, edistävät raudan sekä kivennäisaineiden imeytymistä ja sisältävät A- ja C-vitamiineja. Mansikka yllätti minut ravintoarvoillaan. Siinä on kuulemma C-vitamiinia enemmän kuin appelsiinissa! Jo kahdessa desissä mansikoita on koko päivän C-vitamiiniannos ja saman verran kuitua kuin palassa ruisleipää. Kaksi desiä mansikoita sisältää myös vain 43 kaloria. Niitä voi siis sitten kesällä popsia hyvällä omalla tunnolla :)
Mustikassa puolestaan on paljon A-, B- ja C-vitamiinia, magnesiumia, kalsiumia sekä kuituja. Mustikat sisältävät myös luonnon omia väriaineita, joiden on todettu pienentävän sydän- ja verisuonisairauksien, silmäsairauksien sekä syövän riskiä.
Tällainen smoothie on paljon makoisampi tapa saada tarvittavat vitamiinit Suomen pimeän talven keskellä kuin keinotekoiset vitamiinipillerit.

Smoothie

250 g maitorahkaa
2-2.5 dl pakastemansikoita
1 dl pakastemustikoita
0.5-1 dl pakastepuolukoita
4 tl sokeria
0.5-1 dl maitoa

Surauta kaikki ainekset tehosekoittimella taisaiseksi smoothieksi.