Hiljaiseloa...

Blogi on ollu viimeisen ikuisuuden tauolla. Yliopisto-opiskelijan aika menee valitettavasti opiskeluun ja töihin, joten aikaa blogille ei kauheasti ole. Kesä kuitenkin jo koputtelee ovelle, joten toivottavasti ehdin kesän aikana päivittämään blogia ahkerammin. Intoa ainakin löytyy taas tauon jälkeen :)

Hiljaiselo ei kuitenkaan ole tarkoittanut leipomiselle loppua. Tässä joitakin kuluneen lukuvuoden aikana tehtyjä leipomuksia:

Vaniljajuustokakkua

Lusikkaleipiä

Cremé brûléetä

Punajuurisuklaakakkua

Inkivääripikkuleipiä ja kandi

Suklaafondantia mustikkahillokkeella

Kevätkääryleitä

Jouluhalko

Joulukarkkeja siskon ja siskon 3v. tytön kanssa

Pizzaa

Siskon tytön 3v. synttäreille kärpässienikakkuja

Suklaakakkua

Hiukan epäonnistunutta tarte tatinia

Laskiaispullia ja rahkapullia ensin itselle ja sitten 60 kpl ainejärjestön laskiaisvastaanotolle

Tiramisua

Crepes suzetteja, jotka ehtivät häviämään ennenkuin muistin ottaa kuvan :)

Blogiväsymystä...

Blogini on ollut nyt jo hävettävän pitkään hiljainen... Kevät on hurahtanut vauhdilla ohitse. Sen lisäksi, että kevät on ollut opiskelujen suhteen aivan hullu, olen helmikuusta asti toiminut opiskelijajärjestömme virkistysvastaavana, mikä on tuonut huomattavasti enemmän ohjelmaa kalenteriin. Maaliskuussa muun muassa leivoin sitseille 70 hengelle mudcakea jälkiruoaksi. Vaikka olen kevään aikana leiponut - en tosin ihan yhtä paljon kuin normaalisti - en ole jaksanut enkä ehtinyt päivittää blogiani. Mutta nyt kevät on ohi ja kesä tuo mukanaan ihanan epämääräisen aikataulun: välillä on kesätöitä, välillä lomaa ja välillä kesätenttejä.

Nyt, kun aikatauluni on muuttunut omaehtoisemmaksi eli saan päättää milloin löhöilen ja milloin luen tentteihin, ehdin leipomaankin. Kesä on myös tuonut mukanaan hurjan leipomisinnon. Yksi inspiraationlähde oli viime viikolla katsomani Julie&Julia -elokuva. Vanhempani olivat vuokranneet elokuvia viikoksi ja katsoneet ko. leffan siskoni kanssa. Heille kaikille tuli elokuvasta minut mieleen, joten olihan minun katsottava se. Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa huumailemaan ranskalaista keittiötä. Viime vuoden italian visiitin jälkeen olen hehkuttanut kaikkia ihania italialaisia ruokia ja herkkuja.

Viime viikolla lueskelin Motivuksella Glorian ruoka&viini -lehteä ja ihastuin Suomen ensimmäisen Master Chefin Joonas Hämäläisen tekemän menun jälkiruokaan, yllättäen.. ;) Hänen menunsa ideana oli uusia hänen äitinsä bravuurit mm. karjalanpaisti ja mustikkakukko. Mustikkakukon Joonas oli muuntanut mustikka panna cottaksi, joka tarjoiltiin mustikkahillon, vaniljamoussen ja ruiscrumblen kera. Suurena panna cottan ystävänä rakastuin sympaattisen savolaisen versioon siitä. Keksin, että kokeilen Joonaksen jälkkäriä tiistaina, kun juhlimme äitini synttäreitä. Otin ohjeen Motivuksella ylös palautelomakkeen taakse ja yritin etsiä jutusta tietoa siitä, kuinka monelle ohje on tarkoitettu. Samalla yllätyksekseni huomasin tekstistä, että muutama vuosi sitten katsottuaan juuri Julie&Julia -elokuvan katsottuaan, Joonas innostui aloittamaan oman ruokablogin. Ilmeisesti elokuvaan on onnistuttu luomaan niin ihanan lämmin ranskalaisen keittiön tunnelma, että kaikki inspiroituvat siitä.

Purin pitkästä aikaa kamerani muistikortin kuvat koneelle ja löysin sieltä kevään aikana tekemieni leipomuksien kuvia. Vain muutamasta löytyi kuvia, koska en ole muistanut enkä jaksanut ottaa kaikista kokeiluista kuvia.

Tein yhteen ainejärjestömme hallituksen kokoukseen kokouspullaa eli mariannemuffinsseja:

Teimme poikaystäväni kanssa kunnon italialaista lasagnea ja pastalevyt (Giallo Zafferanon ohjeella) alusta asti itse:

Ohjeessa käskettiin laittaa taikina hetkeksi lepäämään, joten laitoin sen jääkaappiin, mikä oli suuri virhe. Taikinasta tuli todella jäykkää, joten kauliminen oli todella vaivalloista ja levyt jäivät melko paksuiksi.

Onneksi kuitenkin lopputulos oli herkullinen:

Jälkiruokana oli poikaystäväni lempijälkkäriä eli crème brûléetä (kotilieden ohjeella), mitä minä tein tuolloin ensimmäistä kertaa. Oikean puoleiseen laitoin tavallista sokeria ja vasemman puoleiseen fariinisokeria. Fariinisokeriversiot kärähtivät hieman, mutta maku oli silti kummassakin täydellinen.

Omenahilloa syksyn pimeyteen

      Poikaystäväni äiti toi meille kauhean määrän omenoita. Minulle laitettiin juuri hammasraudat, joten en saisi syödä omenoita ellen kuori ja pilko niitä. Laiskuuttani en siis ole syönyt kuin kolme omenaa, joten niistä piti keksiä jotain. Päätin tehdä omenahilloa. Mummini teki aina omenahilloa ja siitä omenaleivoksia, jota kutsuin "Pitkäksi ja leveäksi" sen muodon takia. Mummin ohjetta en nyt vielä ole saanut aikaiseksi pyytää, joten etsin netistä ja löysin Marttaliiton sivuilta keskustelupalstalta hyvän tuntuisen ohjeen, johon ei  onneksi tarvittu hillosokeria. Maustoin ohjetta vielä hieman sitruunan mehulla. Hillosta tuli todella hyvää! Siitä tuli todella omenaista ja vähän kanelista:)

400 g kuorittua ja pilkottua omenaa
1 dl vettä
4 rkl sokeria
1/3 tl vaniljasokeria
1/4 tl kanelia
1 tl sitruunanmehua

Laita kaikki ainekset kattilaan ja keitä kannen alla keskilämmöllä välillä sekoittaen, kunnes omenat ovat hajonneet. Hillon voi soseuttaa sauvasekoittimella. Minulla ei sellaista ole, joten keitin hilloa vain niin kauan, että se oli suunnilleen tasaista sosetta. Siitä tuli juuri sopivan sosemaista, kuitenkin niin, että siihen jäi pieniä pehmeitä omenanrakeita.

Reilikuulumisia!

      Nyt on reilit reilattu ja aika siirtyä arkeen. Olen ollut kotona jo viikon, mutta se on mennyt kokonaan arkeen orientoitumiseen ja kalenterin täyttämiseen kaikella mahdollisella. Matkalla tuli syötyä paljon herkkuja ja myös muutamia ei niin herkkuja kakkuja.. Tässä siis reitti leivoksina ja reili kuvina:

Berliinin ehdottomasti paras löyö oli Cupcake-kahvila! Se löytyy Friedrichscheinista, jos sinne joku saattaa eksymään..:) After Eight- ja Cookie-cupcaket. Nam!

Bratislava ja naapurikaupunki Devin.  Jostain erikoisesta punaisesta marjasta tehtyä struudelia. Poikaystäväni tilasi raskaan pääruoan jälkeen sorbettia ja hedelmiä, mutta pöytään tuotiinkin kolmen jäätelöpallon annos vuorella kermavaahtoa...

Aitoa Sacher-kakkua, joka oli kyllä kaiken sen hehkutuksen arvoista! 

Ihanan Wieniläisen leipomon Esterhazy-kakkua sekä vadelmamarenkileivosta.

Budapestissa pääsin syömään Maailman parhaat kakut-kirjastani löytyvää Dobos-kakkua The Cake-nimisessä kahvilassa. Kauppahallista löysin 40senttiä maksavia leivoksia! Vasemman puoleinen marsipaanileivos oli pettymyksekseni kovin mautonta, mutta onneksi olin ahne ja otin kaksi leivosta ja pääsin nauttimaan ihanan maukkaasta sitruunaleivoksesta:) Ravintoloissa söimme ihanaa brownie-mascarponekakkua, juustokakkua. Valitettavasti syntymäpäiväni iltana menimme budapestilaiseen trattoriaan, jossa kukaan ei tainnut tietää, minkälaista italialainen ruoka on. Vaaleanpunaisella kermalla kuorrutettu kakku oli menun mukaan cheese cake, torta di ricotta ja quark torte, vaikka pöydässä ja suussa se kovasti muistutti tavallista kermakakukkua... Samassa ravintolassa tilasimme myös suklaafondantia kinuskizabaglionella, joka pöydässä vastasi sisältä pehmeää suklaakakkua kinuskikastikkeella. Noh, aina ei voi onnistua :D Lopuksi palasimme vielä The Cakeen syömään sitruunajuustokakkua ja valkosuklaavadelmaleivosta. Mmm..

Splitissä maistoin Dalmatialaisleivosta, mutta petyin, koska täytteenä oli laimealta maistuvaa suklaavanukasta ja vaniljavanukasta.. Ehkä se oli suunniteltu lasten makunystyröille:)

Ljubljanassa maistoin paikallista kakkua, joka muistutti italialaista Millefoglie-kakkua, Hot chocolatea, joka tarkoitti kuumaa suklaavanukasta(taivaallista!), liha- ja juustoburekia eli todella suurta lihapasteijaa sekä viikuna-creme caramelia, joka oli tehty mousseksi.

Milanossa söimme ravintoloissa mansikkatiramisua, creme caramelia, tavallista tiramisua, creme bruléta sekä kahvilassa omenapähkinäleivosta.

Lopetimme reilimme kummivanhempieni kotipaikkaan Stresaan, joka sijaitsee ihan Italian pohjoisrajalla Alppien laaksossa järven rannalla. Kummitätini osti tavallisesta ruokakaupasta, iper coopista(vähän erilainen kuin tavallinen citymarket..) aivan ihania leivoksia.

Uskomatonta, mutta totta: kaikkien näiden kuukauden aikana nautittujen herkkujen jälkeen vaaka näytti vain kaksi kiloa enemmän kuin matkalle lähdettäessä! Matkalta sain paljon intoa leivontaan, mutta hieman myös laiskuutta, kun sai koko kuukauden nauttia muiden valmistamia herkkuja tarvitsematta stressata niiden onnistumista. Ehkä aloitan näin loman jälkeen vähemmällä kunnianhimolla jollain hieman helpommalla ja ehkä myös terveellisemmällä herkulla.