Tammikuun Yhteishyvässä oli houkutteleva brownie-ohje. Häpeäkseni tajusin, etten ole ikinä leiponut brownieta. Nappasin ohjeen talteen ja se jäi hyllyyn odottamaan muiden tuhansien kokeilua odottavien ohjeiden kanssa. Välillä, kun minulle iskee leipomishimo keksin aivan liian monta vaihtoehtoa, kun pitäisi päättää, mitä leipoa. Silloin teen vaihtoehdoista listan ja valitsen siitä yhden. Sitten laitan listan talteen seuraavaa kertaa varten. Yleensä leipomisinnon vallatessa minut, käyn läpi kaikki leivontakirjani ja muistelen kiinnostavia blogipostauksia, mistä voisin saada inspiraatiota. Siksi on hyvä, että minulla joskus on se lista, missä on valmiiksi liuta vaihtoehtoja eikä minun tarvitse ruveta selaamaan koko internettiä ja kirjahyllyä keksiäkseni taas tuhat uutta kakkua, joita en kuitenkaan ehdi leipomaan. Nyt minulla oli valmiiksi lista ja löysin brownie-ohjeen siitä.
Yhteishyvän brownie-ohje ei mielestäni ollut kovin hyvä. Leivokset eivät olleet tarpeeksi makeita eivätkä tarpeeksi kosteita, vaikka otin ne hieman pehmeinä ulos uunista. Minusta brownien kuuluisi olla suussa sulavaa sisältä vähän pehmeää ja niin suklaista, ettei pysty syömään toista palaa. Mielestäni hyvä kahvi tasapainottaa ihanasti makean suklaaleivoksen makeutta, ehkä siksi pidänkin niin täyteläisistä leivoksista. Voi olla, että sekin vaikutti leivosten rakenteeseen ja kosteuteen, etten paistanut niitä pellillä vaan uudella leivospellilläni. Joka tapauksessa ensi kerralla kokeilen uutta ohjetta tai teen tuttua ja turvallista mudcakea:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti