Saaristolaisleipää ja juustokakkua

Isäni järjesti lauantaina 60-vuotisjuhlat noin 50 tutulleen. Isäni bravuuri on ranskalainen äyriäiskeitto eli bouillabaisse, jota hän tekee melkein aina kaikkiin järjestämiinsä iltajuhliin. Hän oli suunnitellut, että keiton kanssa tarjottaisiin saaristolaisleipää. Innostuin heti kun näin juhlien ruokalistan, koska olin juuri kokeillut leipoa ensimmäistä kertaa saaristolaisleipää itse. Ensimmäinen kerta oli oikein onnistunut, joten ajattelin, että voisin tehdä leipiä juhliinkin. Isäni oli jo pyytänyt minua leipomaan kakkuja juhliin, mutta tarjouduin vielä leipomaan leivätkin.

Tein juhliin tällä ohjeella saaristolaisleipää nelinkertaisen taikinan eli yhteensä yhdeksän limppua. Saaristolaisleipien paistaminen vie aika paljon sähköä kun leipiä pitää paistaa kaksi tuntia, mutta kiertoilmauunissa sain kätevästi kahdeksan leipää paistettua kerralla. Kiertoilmauunissa paistoaikakin oli lyhyempi - taisin paistaa leipiä vain runsaan tunnin. Huomasin, että taikina ei välttämättä vaadi noin runsasta hiivamäärää, sillä unohdin ensimmäisen erän tehtyäni, että unohdin tuplata hiivamäärän vaikka tein tuplamäärän taikinaa. Taikina kohosi silti todella nätisti ja jopa vähän vuoan yli.

Juustokakut leivoin tällä ohjeella, jota olen tehnyt jo monta kertaa. Kakkuja tein yhteensä viisi: kolme valkosuklaasta ja kaksi tummasta suklaasta. Kakut onnistuivat hyvin niin kuin leivätkin ja kaikki tykkäsivät :) Tällaisiin juhliin on niin palkitsevaa tehdä kakkuja, kun kaikki menee hyvin ja ihmiset kehuvat. Valitettavasti en muistanut ottaa kuvia leivistä enkä kakuista.

Muffinsseja!

Leivoimme siskoni ja 3-vuotiaan siskontyttäreni kanssa muffinsseja. Pohjana käytimme Leilan perus muffinssi- ja cupcake-ohjetta. Siskoni keksi tehdä muffinseille vielä sydämen valmisvaniljakastikejauheesta niin, että siihen lisättiin vain puolet nesteestä. Toisiin muffinsseihin laitoimme taikinaan kaakaojauhetta ja toisiin mustikoita. Itse tykkäsin enemmän mustikkaversiosta, koska se oli raikkaampi. Leivoimme muffinsien lisäksi vielä siemensämpylöitä, jotka kuitenkin hävisivät ennen kuin ehdin kuvata :)

Vihreä raparperijäätee

Tulin juuri kolmen viikon matkalta Japanista. Kolmen viikon aikana Suomeen saapui kesä, jonka ansiosta kaikki paikat kukkivat ja raparperit kukoistavat. Japanissa oli tosin vielä huomattavasti lämpimämpää kuin täällä, mutta Suomen kesä on Suomen kesä ja siitä pitää osata nauttia sellaisena kuin se on. Kolmen viikon leipomis- ja kokkaustauon ansiosta olen nyt ihan into piukassa kokeilemassa kaikkea mahdollista ja leipomassa kaikkia vanhoja ihania herkkuja. Seuraavina listallani on raparperipiirakka äitini ohjeella ja omalla ohjeellani.

Japanin matka inspiroi minua paljon. Siellä sai maistaa kaikkea uutta ja syödä kauden herkkuja parhaimmillaan. Heti kotiin tultuani olen käynyt jo monta kertaa torilla hakemassa kaikkea herkullista. Eilen sain äidiltäni raparpereja ja sain päähäni tehdä Japanista ostamastani vihreästä teestä ja raparperista raparperijääteetä. En edes etsinyt mistään ohjetta vaan halusin kokeilla soveltamalla itse keksimääni jääteetä. Se kannatti, koska teestä tuli ihanaa. Siinä yhdistyy vihreän teen terveysvaikutukset ja raparperin ihana maku. Tästä ohjeesta jää vielä yli raparperimehua, jonka voi käyttää seuraavan teen tekemiseen tai juoda sellaisenaan.

Vihreä raparperijäätee

1,5 l vettä
noin 4 keskikokoista raparperin vartta
1,5 dl sokeria
2 tl vihreää luomuirtoteetä
2 dl vettä

Pilko raparperit ja laita ne kattilaan sokerin ja veden kanssa. Raparpereja ei kannata kuoria, koska raparperin kuorien väri antaa jääteelle kauniin vaaleanpunaisen värin. Keitä kunnes raparperit hajoavat. Maista mehua: jos raparperi ei maistu tarpeeksi, keitä lisää; jos taas mehu on liian kirpeää, lisää sokeria. Siivilöi mehusta raparperin palaset pois.

Hauduta vihreä tee kylmään veteen 5-10min. Kaada noin 7 dl jäähtynyttä raparperimehua teen joukkoon ja maista vielä, että tee ja raparperi maistuvat sopivasti.

Järjetön kakku!

Isäni on aina sanonut leivonnaisista, että niissä on puoli kiloa voita ja sokeria. Yleensä se ei ihan kirjaimellisesti pidä paikkaansa vaan kertoo enemminkin hänen tyylistään liioitella. Tämän kakun kohdalla tämä sanonta kuitenkin oli vähän liiankin lähellä totuutta... Ostin turkulaisen Mansikkapaikka-kahvilan reseptikirjan, kun kahvila lopetti toimintansa. Kahvilasta sai aivan ihanaa suklaakakkua, jota maistaessaan tiesi saman tien syövänsä kenties maailman ihaninta ja samalla epäterveellisintä suklaakakkua, joka oli kaiken lisäksi täytetty kuorrutettu valkosuklaavoikuorrutteella. Ostettuani kirjan järkytyin kakun ainesluettelosta, mutta minun oli silti leivottava sitä. Tätä kakkua myytiin kahvilassa myös tummasuklaa- ja maitosuklaa kuorrutteilla, mutta halusin tehdä valkosuklaakuorrutteella, jota itse maistoin kahvilassa. Itse reseptiä en viitsi julkaista netissä, koska mielestäni minulla ei ole siihen oikeutta. Mansikkapaikan reseptikirjoja myydään yhä, joten ne, jotka haluavat ohjeen, voivat ostaa sen kahvilan entisteltä pitäjältä Terhi Jermyniltä. Kakun sisälmyksistä kerron kuitenkin hieman selventääkseni, miksi kakku on mielestäni järjetön. Sen tumman suklaisen maun taustalla on paljon tummaa kaakojauhetta ja tummaa suklaata. Kosteudesta pitää huolen ranskankerma, fariinisokeri, useita kananmunia ja järjetön määrä voita. Kuorrutukseen tuli toinen järjetön määrä voita, valkosuklaata ja tomusokeria.

Kakku on kuitenkin myös järjettömän hyvää. Tässä kakussa kannattaa panostaa suklaan laatuun. Vaikka valkosuklaakuorrutetta tuntui aluksi olevan aivan liikaa, kakkua syödessäni muistin, kuinka sen makea ja kermainen maku tasapainottaa tumman suklaakakun makua. Laitoin kakun päälle vielä koristeeksi mansikoita raikastamaan kakun täyteläisiä makuja.

Hiljaiseloa...

Blogi on ollu viimeisen ikuisuuden tauolla. Yliopisto-opiskelijan aika menee valitettavasti opiskeluun ja töihin, joten aikaa blogille ei kauheasti ole. Kesä kuitenkin jo koputtelee ovelle, joten toivottavasti ehdin kesän aikana päivittämään blogia ahkerammin. Intoa ainakin löytyy taas tauon jälkeen :)

Hiljaiselo ei kuitenkaan ole tarkoittanut leipomiselle loppua. Tässä joitakin kuluneen lukuvuoden aikana tehtyjä leipomuksia:

Vaniljajuustokakkua

Lusikkaleipiä

Cremé brûléetä

Punajuurisuklaakakkua

Inkivääripikkuleipiä ja kandi

Suklaafondantia mustikkahillokkeella

Kevätkääryleitä

Jouluhalko

Joulukarkkeja siskon ja siskon 3v. tytön kanssa

Pizzaa

Siskon tytön 3v. synttäreille kärpässienikakkuja

Suklaakakkua

Hiukan epäonnistunutta tarte tatinia

Laskiaispullia ja rahkapullia ensin itselle ja sitten 60 kpl ainejärjestön laskiaisvastaanotolle

Tiramisua

Crepes suzetteja, jotka ehtivät häviämään ennenkuin muistin ottaa kuvan :)

Synttärikakkua

Heinäkuussa kävin Helsingissä ystävieni luona. Yksi ystävistäni vei minut Cafe Esplanadiin, jossa otin palan paistettua juustokakkua. Kakku oli niin taivaallista, että se herätti minussa kyltymättömän himon paistettua juustokakkua kohtaan. Tämä himo ilmeni tietysti myös leipomisintona, joten kun menimme viettämään syntymäpäivääni perheen kesken vanhempieni luokse, päätin tehdä paistettua juustokakkua. Olin pari viikkoa aikaisemmin vielä törmännyt Toven blogissa ihanaan juustokakkuohjeeseen. Käytin Leila Lindholmin ohjetta, jota Baka baka liten kakassakin oli käytetty. Muokkasin Leilan ohjetta hieman, koska Suomesta ei löydy hänen käyttämäänsä Arlan Kesellaa.

Pohja:

300 g digestive-keksejä
150 g voita

Täyte:

1 dl sokeria
1 dl maissijauhoja
2 tl vaniljasokeria
2 dl kermaa
400 g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl valmista vaniljakreemiä
150 g ranskankermaa
3 kananmunaa
200 g valkosuklaata
2 dl mustikoita

1. Lämmitä uuni 175 asteeseen.
2. Murskaa keksit pieneksi ja sekoita niihin voi. Painele vuoan pohjalle ja paista pohjaa 10 min.
3. Sekoita sokeri, maissijauho ja vaniljasokeri keskenään. Lisää tuorejuusto, ranskankerma ja valmis vaniljakreemi. Vispaa tasaiseksi.
4. Nosta uunin lämpö 200 asteeseen. Lisää kananmuna. Vatkaa joukkoon kerma pienissä erissä.
5. Sulata suklaa ja lisää seokseen.
6. Kaada seos pohjan päälle vuokaan. Sirottele päälle marjat.
7. Paista kakkua 30 minuuttia. Sammuta uuni, laita kakun päälle folio ja anna kakun kypsyä uunin jälkilämmössä vielä 30 minuuttia.
8. Anna kakun asettua 6-8 tuntia tai yön yli jääkaapissa.

Marengit

Minulle jäi valkuaisia kun tein panna cottaa ja niillehän piti sitten keksiä joku käyttötarkoitus. Päätin tehdä pastellin sävyisiä marenkeja. Niistä tuli todella hyvän makuisia ja sisältä hieman pehmeitä.  En ole enää ihan varma mitä ohjetta käytin, mutta luulen, että se oli dansukkerin nettisivuilta. Vaaleanpunaisiin marenkeihin tuli hauskat tummemman punaiset raidat väriaineesta.

Sabayon

Tälle jälkiruoalle on monta nimeä kaikki eri kielillä: zabaglione italiaksi, sabayon ranskaksi ja suomeksi viinivaahto. Keittokirjassani lukee, että version, jonka itse tein on sabayon - italialaisen zabaglionen ranskalainen muunnos. Olen tehnyt sitä ennenkin ja muistan, että se oli silloin yhtä taivaallista kuin tälläkin kertaa. Sabayon on helppo tehdä - kunhan jaksaa vatkata kärsivällisesti ja pitää vesihauteen sopivan lämpöisenä. Se maistuu ihanalta tuoreiden marjojen kera. Itse käytin vadelmia. Viiniä ostaessani pohdin ostanko oikein jälkiruoka viiniä vai laittaisinko vain jotain tavallista hieman makeampaa viiniä, mutta voin sanoa, että on ehdottoman tärkeää panostaa sabayonin viiniin. Itse ostin lopulta onneksi sen jälkiruokaviinin ja ah se toimi täydellisesti!

6 keltuaista
90 g sokeria
1,5 dl valkoista jälkiruokaviiniä
(1 rkl madeiraa tai sherryä)

Vatkaa keltuaiset ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi kuumuutta kestävässä kulhossa. Aseta kulho vesihauteen päälle. Vatkaa seosta koko ajan ja lisää samalla viini pienissä erissä kunnes kastike alkaa sakeutua. Vatkaa edelleen kunnes kastike on niin sakeaa, että se vatkaimesta valuessaan jättää vanan. (Sekoita lopuksi joukkoon madeira tai sherry.) Tarjoa tuoreiden marjojen tai hedelmien kanssa.

Maalaisleipää

Halusin leipoa pitkästä aikaa leipää, joten päätin kokeilla pitkään laatikossani virunutta maalaisleivän ohjetta. Nappasin sen joskus Yhteishyvän ruokalehtisestä. Aluksi olin hieman skeptinen leivän onnistumisesta, koska leipä oli todella kapea kun laitoin sen uuniin. Onneksi se kuitenkin plumpsahti mukavasti uunissa tuplasti aiemman kokoiseksi. Leipä oli todella hyvää ja pehmeää. Sen maku muistutti hieman piimälimpun makua. Yhteishyvän nettisivuilla oli ohjeen alla kovaa keskustelua ohjeen toimivuudesta ja paikkaansa pitävyydestä. Alkuperäisen lehtileikkeen suolamääränä oli 1rkl, joka on nyt korjattu 1tl:ksi. Koska itse otin ohjeen lehtileikkeestä, laitoin leipään koko 1rkl suolaa. Se tuntui määränä paljolta, mutta ei maistunut leivässä mielestäni liialliselta. Paistoajan ja lämpötilan suhteen olin tarkkana. Kokemuksesta olen oppinut, ettei ohjeisiin kannata luottaa täysin sokeasti. Paistoin leipää ensin 10minuuttia, mutta en antanut leivän olla jälkilämmössä koko 15minuuttia, koska se oli pinnaltaan jo niin tumma. Lopputulos oli joka tapauksessa loistava - tätä teen mielelläni uudelleenkin.

Prinsessahäitä prinsessakakun kera

Lisää arkiston purkua. Keväällä siskoni halusi kokeilla ystävänsä perinnettä myös meidän perheessämme. Katsoimme siis Williamin kuninkaallisia häitä kuohuviiniä juoden ja prinsessakakkua syöden. Siskoni 2,5-vuotias tytär oli sonnustautunut juhlamekkoon ja prinsessakruunuun. Olen tehnyt prinsessakakkua ennenkin, mutta en ole tainnut koskaan - ainakaan onnistuneesti - saada marsipaania kauniisti kakun päälle. Yleensä olen vielä käyttänyt äitini Tukholmasta ostamia valmiiksi kaulittuja marsipaanilevyjä. Tällä kertaa käytin kuorruttamiseen marsipaanipötköä, jonka kaulin kerrankin ihan itse. Koska tällä kertaa en tehnyt kakkua vaan prinsessaleivoksia, marsipaanikuorrutteen asettelu leivosten päälle onnistui todella hyvin.

Pohjaan käytin täydellistä sokerikakkuohjetta, joka taitaa olla alunperin Gloriasta ja joka on ohjekirjassanikin nimellä "Prinsessakakun kuohkea pohja". Halusin tehdä nimenomaan leivoksia enkä kakkua, koska sain vähän aikaa sitten vanhemmiltani silikonisen prinsessaleivos pellin ja halusin päästä kokeilemaan sitä. Se on siis muffinssipellin tyylinen silikoninen leivospelti, jonka kolot ovat pyöreitä ja puolikkaan pallon mallisia. Täytteeksi laitoin siivilöityä vadelmahilloa sekä kermavaahtoa, johon oli sekoitettu vaniljakreemiä. Vaniljakreemillä sain täytteeseen prinsessakakun aidon vaniljaisen ja kermaisen maun.

Prinsessakakun kuohkea pohja

4 munaa
1 1/2 dl sokeria
1 dl perunajauhoja
1 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Vatkaa kananmunat kuohkeaksi valkoiseksi vaahdoksi. Yhdistä jauhot ja leivinjauhe keskenään ja siivilöi ne vaahtoon. Sekoita jauhot taikinaan kevyesti nuolijalla nostellen, ettei vaahto lässähdä.
Kaada taikina vuokiin ja paista 200'C n. 10min.

Arkiston purkua!

Tein tänään kevätlukukauden viimeisen tentin, joten nyt on taas aikaa bloggailla. Minun oli tarkoitus purkaa viimeisen parin viikon leipomuksia blogiin kun löysinkin koneeltani vielä vanhempia bloggaamattomia herkkuja! Tammikuussa kokeilin lemon curdin tekemistä ja onnistuin hyvin :) En tosin enää muista, millä ohjeella mahdoin sitä silloin tehdä..

Halusin kokeilla lemon curdia muuten vain, mutta sitten keksinkin, että voin laittaa sitä siskoni tyttären 2v. kakkuun. Kuitenkin juhlapäivänä kävi niin, että itsetehty lemon curd jäi kotiin, joten hätäratkaisuna käytimme kaupan versiota. Kakun täytteenä taisi olla Kinuskikissan mansikkatäytettä, joka sopi täydellisesti yhteen happaman sitruunatahnan kanssa. Muistini on hieman huono tekemisvaiheiden osalta, mutta muistan, että lopputulos oli erittäin onnistunut. Pohja oli kuohkea suklaapohja ja täytteet toimivat yhdessä täydellisesti. Ennen kakun päällystämistä levitin kakun päälle ensin Kinuskikissan sokerikreemiä, joka toimi hyvin, mutta oli älyttömän makeaa. Päälle laitoin muistaakseni vaahtokarkkimassaa, jota oli todella vaikea kaulita ja saada nätisti kakun päälle. Keksin kaulia massan leivinpaperin päällä ja oletin, ettei se tarttuisi leivinpaperiin, mutta kuinka kävikään - massa oli niin tahmaista, että kohta oli koko keittiö vaahtokarkkitahmassa ja hermot melko kireällä.. Loppujen lopuksi massa saatiin kakun päälle eikä se ollut kovinkaan kaunis näky muutamasta kohtaa. Onneksi massaa jäi yli niin keksin tehdä ylimääräisestä massasta pilviä, jonka päällä marsipaaninen Pikku Myy voisin leijailla. Myyn marsipaanit olivat peräisin kaupasta saatavasta valmiista koristelusetistä, jossa on pieniä määriä muutaman väristä marsipaania. Pakkauksen laatu oli todella kehno ja epätasainen. Osa marsipaaneista oli jo kovia ja osa aivan liian pehmeitä ja tahmaisia. Mutta kuten sanoin lopputulos oli hyvää ja ihan jopa Pikku Myyn näköinen hahmo päätyi kakun päälle. Ja synttärisankari oli erittäin tyytyväinen kun oli "KAKKUMYY! MYYKAKKUU!" :)

Blogiväsymystä...

Blogini on ollut nyt jo hävettävän pitkään hiljainen... Kevät on hurahtanut vauhdilla ohitse. Sen lisäksi, että kevät on ollut opiskelujen suhteen aivan hullu, olen helmikuusta asti toiminut opiskelijajärjestömme virkistysvastaavana, mikä on tuonut huomattavasti enemmän ohjelmaa kalenteriin. Maaliskuussa muun muassa leivoin sitseille 70 hengelle mudcakea jälkiruoaksi. Vaikka olen kevään aikana leiponut - en tosin ihan yhtä paljon kuin normaalisti - en ole jaksanut enkä ehtinyt päivittää blogiani. Mutta nyt kevät on ohi ja kesä tuo mukanaan ihanan epämääräisen aikataulun: välillä on kesätöitä, välillä lomaa ja välillä kesätenttejä.

Nyt, kun aikatauluni on muuttunut omaehtoisemmaksi eli saan päättää milloin löhöilen ja milloin luen tentteihin, ehdin leipomaankin. Kesä on myös tuonut mukanaan hurjan leipomisinnon. Yksi inspiraationlähde oli viime viikolla katsomani Julie&Julia -elokuva. Vanhempani olivat vuokranneet elokuvia viikoksi ja katsoneet ko. leffan siskoni kanssa. Heille kaikille tuli elokuvasta minut mieleen, joten olihan minun katsottava se. Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa huumailemaan ranskalaista keittiötä. Viime vuoden italian visiitin jälkeen olen hehkuttanut kaikkia ihania italialaisia ruokia ja herkkuja.

Viime viikolla lueskelin Motivuksella Glorian ruoka&viini -lehteä ja ihastuin Suomen ensimmäisen Master Chefin Joonas Hämäläisen tekemän menun jälkiruokaan, yllättäen.. ;) Hänen menunsa ideana oli uusia hänen äitinsä bravuurit mm. karjalanpaisti ja mustikkakukko. Mustikkakukon Joonas oli muuntanut mustikka panna cottaksi, joka tarjoiltiin mustikkahillon, vaniljamoussen ja ruiscrumblen kera. Suurena panna cottan ystävänä rakastuin sympaattisen savolaisen versioon siitä. Keksin, että kokeilen Joonaksen jälkkäriä tiistaina, kun juhlimme äitini synttäreitä. Otin ohjeen Motivuksella ylös palautelomakkeen taakse ja yritin etsiä jutusta tietoa siitä, kuinka monelle ohje on tarkoitettu. Samalla yllätyksekseni huomasin tekstistä, että muutama vuosi sitten katsottuaan juuri Julie&Julia -elokuvan katsottuaan, Joonas innostui aloittamaan oman ruokablogin. Ilmeisesti elokuvaan on onnistuttu luomaan niin ihanan lämmin ranskalaisen keittiön tunnelma, että kaikki inspiroituvat siitä.

Purin pitkästä aikaa kamerani muistikortin kuvat koneelle ja löysin sieltä kevään aikana tekemieni leipomuksien kuvia. Vain muutamasta löytyi kuvia, koska en ole muistanut enkä jaksanut ottaa kaikista kokeiluista kuvia.

Tein yhteen ainejärjestömme hallituksen kokoukseen kokouspullaa eli mariannemuffinsseja:

Teimme poikaystäväni kanssa kunnon italialaista lasagnea ja pastalevyt (Giallo Zafferanon ohjeella) alusta asti itse:

Ohjeessa käskettiin laittaa taikina hetkeksi lepäämään, joten laitoin sen jääkaappiin, mikä oli suuri virhe. Taikinasta tuli todella jäykkää, joten kauliminen oli todella vaivalloista ja levyt jäivät melko paksuiksi.

Onneksi kuitenkin lopputulos oli herkullinen:

Jälkiruokana oli poikaystäväni lempijälkkäriä eli crème brûléetä (kotilieden ohjeella), mitä minä tein tuolloin ensimmäistä kertaa. Oikean puoleiseen laitoin tavallista sokeria ja vasemman puoleiseen fariinisokeria. Fariinisokeriversiot kärähtivät hieman, mutta maku oli silti kummassakin täydellinen.

Vitamiinipommi!

Näin joulun ja uuden vuoden jälkeen on kiva herkutella vähän kevyemmin. Minun on pitkään tehnyt mieli käyttää pois pakastimessamme lojuvia marjoja tekemällä smoothieta. Uusimmassa Trendi-lehdessä oli muutama smoothie ohje, mikä innosti minut kokeilemaan taas pitkästä aikaa. Halusin mahdollisimman raikkaan ja marjaisan smoothien. Tein rahkapohjaisen smoothien, joka on erittäin terveellinen, koska siinä on vain rahkaa, joka on melkein rasvatonta, ja paljon marjoja.
Wikipedian mukaan puolukat edistävät maksan, sapen sekä vatsan toimintaa, edistävät raudan sekä kivennäisaineiden imeytymistä ja sisältävät A- ja C-vitamiineja. Mansikka yllätti minut ravintoarvoillaan. Siinä on kuulemma C-vitamiinia enemmän kuin appelsiinissa! Jo kahdessa desissä mansikoita on koko päivän C-vitamiiniannos ja saman verran kuitua kuin palassa ruisleipää. Kaksi desiä mansikoita sisältää myös vain 43 kaloria. Niitä voi siis sitten kesällä popsia hyvällä omalla tunnolla :)
Mustikassa puolestaan on paljon A-, B- ja C-vitamiinia, magnesiumia, kalsiumia sekä kuituja. Mustikat sisältävät myös luonnon omia väriaineita, joiden on todettu pienentävän sydän- ja verisuonisairauksien, silmäsairauksien sekä syövän riskiä.
Tällainen smoothie on paljon makoisampi tapa saada tarvittavat vitamiinit Suomen pimeän talven keskellä kuin keinotekoiset vitamiinipillerit.

Smoothie

250 g maitorahkaa
2-2.5 dl pakastemansikoita
1 dl pakastemustikoita
0.5-1 dl pakastepuolukoita
4 tl sokeria
0.5-1 dl maitoa

Surauta kaikki ainekset tehosekoittimella taisaiseksi smoothieksi.

Hyvää joulua!

En ole pitkään pitkään aikaan päivittänyt blogiani. Olen tällä välillä kyllä leiponut, mutta en ole ehtinyt tai välillä jaksanutkaan päivittää leipomuksiani blogiin. Opiskelu on pitänyt kiireisenä ja leipominen on rentouttanut. Nyt joululomalla on onneksi taas aikaa leipoa ja päivittää!

Olen aina halunnut tehdä kaikkea itse, mitä nyt ikinä vaan voi kotikeittiössä saada aikaiseksi. Tänä vuonna päätin kokeilla piparitaikinan leipomista itse huonoista kokemuksista huolimatta. Yläasteella teimme kotsassa itse piparitaikinaa, mikä sai minut jatkamaan kaupan valmistaikinoiden käyttöä. Tekemämme taikina oli yksinkertaisesti pahaa. En enää muista miltä itse piparit maistuivat, mutta taikina oli pahaa. Olen aina rakastanut piparitaikinaa niin kuin varmaan kaikki muutkin lapsesta asti, joten myös taikinan maku on tärkeä. Nyt vertailin muutamia ohjeita ja valitsin sen, missä oli eniten eri mausteita. Taikina oli todella hyvää, mutta paistettuna piparit olivat aika vaaleita ja kaipasivat mielestäni lisää makua. Vaikka ohjeessa oli paljon eri makuja, niiden määrät olivat mielestäni hieman alakanttiin. Taikinaa oli paljon helpompi käsitellä kuin kaupan valmistaikinaa, koska se ei kovettunut vaikka siihen olisi piparien leipomisvaiheessa laittanut liikaakin jauhoja.

Muumimamman piparkakkutaikina

1.5 dl siirappia
2.5 dl sokeria
250 g voita
2 tl kanelia
2 tl inkivääriä
1 tl neilikkaa
2 tl pomeranssinkuorta
2 kananmunaa
2.5 tl soodaa
8-10 dl vehnäjauhoja

Mittaa siirappi, sokeri , voi ja mausteet kattilaan. Anna kiehahtaa. Jäähdytä. Lisää munat ja sekoita hyvin. Lisää jauhot, joihin on sekoitettu sooda. Anna kovettua yön yli viileässä. Leivo pipareiksi ja paista 200 asteessa n.7 minuttia.

Puolukkatoffeekakku

      Sain loistoidean eli keksin tehdä banoffeekakkua puolukoilla. Olen pitkään halunnut kokeilla kondensoidun maidon kanssa kaikenlaista. Kondensoidusta maidosta tehty kinuski on todella makeaa, joten  halusin yhdistää siihen jotain, mikä tasapainottaisi sen makeutta paremmin kuin banaani. Keksin vaihtaa sen puolukoihin! Sitten päätin tehdä vähän taustatutkimusta erilaisista banoffeekakkuohjeista ja sain selville, että kinuskikissa olikin keksinyt ideani jo ennen minua! Noh, päätin kuitenkin kokeilla puoloffeeta. Päätin keittää samalla kertaa kaksi purkkia kondensoitua maito kinuskiksi. Huonosti kävi, sillä keitin niitä saman verran kuin viimeksi yhtä eli kaksi ja puoli tuntia. Kinuskin keittyminen olisi kahdella purkilla samassa kattilassa vaatinut paljon enemmän aikaa, joten kun avasin maitopurkin tehdäkseni puoloffeeta, havaitsin, ettei purkissa ollutkaan kiinteää kinuskia vaan löysähköä kinuskikastiketta. Kinuski oli myös huomattavasti vaaleampaa kuin enemmän ketettynä. Maku oli silti hyvä, joten päätin jatkaa puoloffeen tekemistä. Puoloffeesta tulikin todella kaunis...

      ...kunnes sitä ryhdyttiin syömään. Kinuski oli niin löysää, että kermavaahto suli siihen ja ne lähtivät yhdessä valumaan kohti lautasen reunoja, kun keksipato ei enää ollutkaan pitelemässä niitä.

Pohja:

200 g digestive-keksejä
100 g voita tai margariinia

Murusta keksit. Sulata voi. Sekoita ne keskenään ja painele vuoan pohjalle ja reunoille.

Täyte:
1/2 prk kondensoidusta maidosta tehtyä kinuskia
2 dl kuohukermaa
1-2 dl puolukoita

Levitä kinuski pohjan päälle. Vatkaa kerma vaahdoksi, makeuta hieman sokerilla. Levitä kermavaahto kinuskin päälle ja ripottele lopuksi puolukat vielä kakun päälle.

Omenahilloa syksyn pimeyteen

      Poikaystäväni äiti toi meille kauhean määrän omenoita. Minulle laitettiin juuri hammasraudat, joten en saisi syödä omenoita ellen kuori ja pilko niitä. Laiskuuttani en siis ole syönyt kuin kolme omenaa, joten niistä piti keksiä jotain. Päätin tehdä omenahilloa. Mummini teki aina omenahilloa ja siitä omenaleivoksia, jota kutsuin "Pitkäksi ja leveäksi" sen muodon takia. Mummin ohjetta en nyt vielä ole saanut aikaiseksi pyytää, joten etsin netistä ja löysin Marttaliiton sivuilta keskustelupalstalta hyvän tuntuisen ohjeen, johon ei  onneksi tarvittu hillosokeria. Maustoin ohjetta vielä hieman sitruunan mehulla. Hillosta tuli todella hyvää! Siitä tuli todella omenaista ja vähän kanelista:)

400 g kuorittua ja pilkottua omenaa
1 dl vettä
4 rkl sokeria
1/3 tl vaniljasokeria
1/4 tl kanelia
1 tl sitruunanmehua

Laita kaikki ainekset kattilaan ja keitä kannen alla keskilämmöllä välillä sekoittaen, kunnes omenat ovat hajonneet. Hillon voi soseuttaa sauvasekoittimella. Minulla ei sellaista ole, joten keitin hilloa vain niin kauan, että se oli suunnilleen tasaista sosetta. Siitä tuli juuri sopivan sosemaista, kuitenkin niin, että siihen jäi pieniä pehmeitä omenanrakeita.

Iltapalaa

            

             Yhtenä iltana kaverini oli tulossa kylään ja piti keksiä jotain iltapalaa. Poikaystäväni toivoi suolaista piirakkaa, joten lopputulos oli sitten tämä:

                Terveellisellä ruispohjalla sinihomejuusto-kinkkupiirakka, johon laitoin lisämauksi vähän sipulia ja paprikaa. Pohjan kanssa tuli hieman ongelmia kun huomasin, ettei meillä ollut mitään muuta voita tai margariinia kuin leivän päälle Oivariinia. Löysin jostain netistä (en enää muista mistä!) hakemalla kevyttä piirakkapohjaa tällaisen ohjeen, joka oli vielä sopivasti todella nopea, koska sen ei tarvinnut antaa levätä jääkaapissa. Pohja maistui todella hyvältä ja oli todella helppo. Piirakka oli niin hyvää, että söimme sen kolmestaan kokonaan.

Pohja:

2 1/2 dl ruisjauhoja

1/2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 dl kylmää vettä

1 tl suolaa

25 g  voita

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää sulatettu voi ja vesi. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle.

Täyte:

puolikas sipuli

1/2-1 paprika

2 dl ruokakermaa

1 kananmuna

kinkkua suikaleina

maun mukaan sinihomejuustoa :)

suolaa ja pippuria

Kuullota sipulit ja heitä sekaan paprikat ja paista hetki. Sekoita mausteet, kerma ja kananmuna kulhossa. Levitä sipulit, paprikat, kinkku ja murustettu sinihomejuusto taikinan päälle vuokaan. Kaada päälle kermakananmunasekoitus. Paista 200asteessa parikymmentä minuuttia.

Reilikuulumisia!

      Nyt on reilit reilattu ja aika siirtyä arkeen. Olen ollut kotona jo viikon, mutta se on mennyt kokonaan arkeen orientoitumiseen ja kalenterin täyttämiseen kaikella mahdollisella. Matkalla tuli syötyä paljon herkkuja ja myös muutamia ei niin herkkuja kakkuja.. Tässä siis reitti leivoksina ja reili kuvina:

Berliinin ehdottomasti paras löyö oli Cupcake-kahvila! Se löytyy Friedrichscheinista, jos sinne joku saattaa eksymään..:) After Eight- ja Cookie-cupcaket. Nam!

Bratislava ja naapurikaupunki Devin.  Jostain erikoisesta punaisesta marjasta tehtyä struudelia. Poikaystäväni tilasi raskaan pääruoan jälkeen sorbettia ja hedelmiä, mutta pöytään tuotiinkin kolmen jäätelöpallon annos vuorella kermavaahtoa...

Aitoa Sacher-kakkua, joka oli kyllä kaiken sen hehkutuksen arvoista! 

Ihanan Wieniläisen leipomon Esterhazy-kakkua sekä vadelmamarenkileivosta.

Budapestissa pääsin syömään Maailman parhaat kakut-kirjastani löytyvää Dobos-kakkua The Cake-nimisessä kahvilassa. Kauppahallista löysin 40senttiä maksavia leivoksia! Vasemman puoleinen marsipaanileivos oli pettymyksekseni kovin mautonta, mutta onneksi olin ahne ja otin kaksi leivosta ja pääsin nauttimaan ihanan maukkaasta sitruunaleivoksesta:) Ravintoloissa söimme ihanaa brownie-mascarponekakkua, juustokakkua. Valitettavasti syntymäpäiväni iltana menimme budapestilaiseen trattoriaan, jossa kukaan ei tainnut tietää, minkälaista italialainen ruoka on. Vaaleanpunaisella kermalla kuorrutettu kakku oli menun mukaan cheese cake, torta di ricotta ja quark torte, vaikka pöydässä ja suussa se kovasti muistutti tavallista kermakakukkua... Samassa ravintolassa tilasimme myös suklaafondantia kinuskizabaglionella, joka pöydässä vastasi sisältä pehmeää suklaakakkua kinuskikastikkeella. Noh, aina ei voi onnistua :D Lopuksi palasimme vielä The Cakeen syömään sitruunajuustokakkua ja valkosuklaavadelmaleivosta. Mmm..

Splitissä maistoin Dalmatialaisleivosta, mutta petyin, koska täytteenä oli laimealta maistuvaa suklaavanukasta ja vaniljavanukasta.. Ehkä se oli suunniteltu lasten makunystyröille:)

Ljubljanassa maistoin paikallista kakkua, joka muistutti italialaista Millefoglie-kakkua, Hot chocolatea, joka tarkoitti kuumaa suklaavanukasta(taivaallista!), liha- ja juustoburekia eli todella suurta lihapasteijaa sekä viikuna-creme caramelia, joka oli tehty mousseksi.

Milanossa söimme ravintoloissa mansikkatiramisua, creme caramelia, tavallista tiramisua, creme bruléta sekä kahvilassa omenapähkinäleivosta.

Lopetimme reilimme kummivanhempieni kotipaikkaan Stresaan, joka sijaitsee ihan Italian pohjoisrajalla Alppien laaksossa järven rannalla. Kummitätini osti tavallisesta ruokakaupasta, iper coopista(vähän erilainen kuin tavallinen citymarket..) aivan ihania leivoksia.

Uskomatonta, mutta totta: kaikkien näiden kuukauden aikana nautittujen herkkujen jälkeen vaaka näytti vain kaksi kiloa enemmän kuin matkalle lähdettäessä! Matkalta sain paljon intoa leivontaan, mutta hieman myös laiskuutta, kun sai koko kuukauden nauttia muiden valmistamia herkkuja tarvitsematta stressata niiden onnistumista. Ehkä aloitan näin loman jälkeen vähemmällä kunnianhimolla jollain hieman helpommalla ja ehkä myös terveellisemmällä herkulla.