Prinsessahäitä prinsessakakun kera

Lisää arkiston purkua. Keväällä siskoni halusi kokeilla ystävänsä perinnettä myös meidän perheessämme. Katsoimme siis Williamin kuninkaallisia häitä kuohuviiniä juoden ja prinsessakakkua syöden. Siskoni 2,5-vuotias tytär oli sonnustautunut juhlamekkoon ja prinsessakruunuun. Olen tehnyt prinsessakakkua ennenkin, mutta en ole tainnut koskaan - ainakaan onnistuneesti - saada marsipaania kauniisti kakun päälle. Yleensä olen vielä käyttänyt äitini Tukholmasta ostamia valmiiksi kaulittuja marsipaanilevyjä. Tällä kertaa käytin kuorruttamiseen marsipaanipötköä, jonka kaulin kerrankin ihan itse. Koska tällä kertaa en tehnyt kakkua vaan prinsessaleivoksia, marsipaanikuorrutteen asettelu leivosten päälle onnistui todella hyvin.

Pohjaan käytin täydellistä sokerikakkuohjetta, joka taitaa olla alunperin Gloriasta ja joka on ohjekirjassanikin nimellä "Prinsessakakun kuohkea pohja". Halusin tehdä nimenomaan leivoksia enkä kakkua, koska sain vähän aikaa sitten vanhemmiltani silikonisen prinsessaleivos pellin ja halusin päästä kokeilemaan sitä. Se on siis muffinssipellin tyylinen silikoninen leivospelti, jonka kolot ovat pyöreitä ja puolikkaan pallon mallisia. Täytteeksi laitoin siivilöityä vadelmahilloa sekä kermavaahtoa, johon oli sekoitettu vaniljakreemiä. Vaniljakreemillä sain täytteeseen prinsessakakun aidon vaniljaisen ja kermaisen maun.

Prinsessakakun kuohkea pohja

4 munaa
1 1/2 dl sokeria
1 dl perunajauhoja
1 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Vatkaa kananmunat kuohkeaksi valkoiseksi vaahdoksi. Yhdistä jauhot ja leivinjauhe keskenään ja siivilöi ne vaahtoon. Sekoita jauhot taikinaan kevyesti nuolijalla nostellen, ettei vaahto lässähdä.
Kaada taikina vuokiin ja paista 200'C n. 10min.

Arkiston purkua!

Tein tänään kevätlukukauden viimeisen tentin, joten nyt on taas aikaa bloggailla. Minun oli tarkoitus purkaa viimeisen parin viikon leipomuksia blogiin kun löysinkin koneeltani vielä vanhempia bloggaamattomia herkkuja! Tammikuussa kokeilin lemon curdin tekemistä ja onnistuin hyvin :) En tosin enää muista, millä ohjeella mahdoin sitä silloin tehdä..

Halusin kokeilla lemon curdia muuten vain, mutta sitten keksinkin, että voin laittaa sitä siskoni tyttären 2v. kakkuun. Kuitenkin juhlapäivänä kävi niin, että itsetehty lemon curd jäi kotiin, joten hätäratkaisuna käytimme kaupan versiota. Kakun täytteenä taisi olla Kinuskikissan mansikkatäytettä, joka sopi täydellisesti yhteen happaman sitruunatahnan kanssa. Muistini on hieman huono tekemisvaiheiden osalta, mutta muistan, että lopputulos oli erittäin onnistunut. Pohja oli kuohkea suklaapohja ja täytteet toimivat yhdessä täydellisesti. Ennen kakun päällystämistä levitin kakun päälle ensin Kinuskikissan sokerikreemiä, joka toimi hyvin, mutta oli älyttömän makeaa. Päälle laitoin muistaakseni vaahtokarkkimassaa, jota oli todella vaikea kaulita ja saada nätisti kakun päälle. Keksin kaulia massan leivinpaperin päällä ja oletin, ettei se tarttuisi leivinpaperiin, mutta kuinka kävikään - massa oli niin tahmaista, että kohta oli koko keittiö vaahtokarkkitahmassa ja hermot melko kireällä.. Loppujen lopuksi massa saatiin kakun päälle eikä se ollut kovinkaan kaunis näky muutamasta kohtaa. Onneksi massaa jäi yli niin keksin tehdä ylimääräisestä massasta pilviä, jonka päällä marsipaaninen Pikku Myy voisin leijailla. Myyn marsipaanit olivat peräisin kaupasta saatavasta valmiista koristelusetistä, jossa on pieniä määriä muutaman väristä marsipaania. Pakkauksen laatu oli todella kehno ja epätasainen. Osa marsipaaneista oli jo kovia ja osa aivan liian pehmeitä ja tahmaisia. Mutta kuten sanoin lopputulos oli hyvää ja ihan jopa Pikku Myyn näköinen hahmo päätyi kakun päälle. Ja synttärisankari oli erittäin tyytyväinen kun oli "KAKKUMYY! MYYKAKKUU!" :)

Blogiväsymystä...

Blogini on ollut nyt jo hävettävän pitkään hiljainen... Kevät on hurahtanut vauhdilla ohitse. Sen lisäksi, että kevät on ollut opiskelujen suhteen aivan hullu, olen helmikuusta asti toiminut opiskelijajärjestömme virkistysvastaavana, mikä on tuonut huomattavasti enemmän ohjelmaa kalenteriin. Maaliskuussa muun muassa leivoin sitseille 70 hengelle mudcakea jälkiruoaksi. Vaikka olen kevään aikana leiponut - en tosin ihan yhtä paljon kuin normaalisti - en ole jaksanut enkä ehtinyt päivittää blogiani. Mutta nyt kevät on ohi ja kesä tuo mukanaan ihanan epämääräisen aikataulun: välillä on kesätöitä, välillä lomaa ja välillä kesätenttejä.

Nyt, kun aikatauluni on muuttunut omaehtoisemmaksi eli saan päättää milloin löhöilen ja milloin luen tentteihin, ehdin leipomaankin. Kesä on myös tuonut mukanaan hurjan leipomisinnon. Yksi inspiraationlähde oli viime viikolla katsomani Julie&Julia -elokuva. Vanhempani olivat vuokranneet elokuvia viikoksi ja katsoneet ko. leffan siskoni kanssa. Heille kaikille tuli elokuvasta minut mieleen, joten olihan minun katsottava se. Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa huumailemaan ranskalaista keittiötä. Viime vuoden italian visiitin jälkeen olen hehkuttanut kaikkia ihania italialaisia ruokia ja herkkuja.

Viime viikolla lueskelin Motivuksella Glorian ruoka&viini -lehteä ja ihastuin Suomen ensimmäisen Master Chefin Joonas Hämäläisen tekemän menun jälkiruokaan, yllättäen.. ;) Hänen menunsa ideana oli uusia hänen äitinsä bravuurit mm. karjalanpaisti ja mustikkakukko. Mustikkakukon Joonas oli muuntanut mustikka panna cottaksi, joka tarjoiltiin mustikkahillon, vaniljamoussen ja ruiscrumblen kera. Suurena panna cottan ystävänä rakastuin sympaattisen savolaisen versioon siitä. Keksin, että kokeilen Joonaksen jälkkäriä tiistaina, kun juhlimme äitini synttäreitä. Otin ohjeen Motivuksella ylös palautelomakkeen taakse ja yritin etsiä jutusta tietoa siitä, kuinka monelle ohje on tarkoitettu. Samalla yllätyksekseni huomasin tekstistä, että muutama vuosi sitten katsottuaan juuri Julie&Julia -elokuvan katsottuaan, Joonas innostui aloittamaan oman ruokablogin. Ilmeisesti elokuvaan on onnistuttu luomaan niin ihanan lämmin ranskalaisen keittiön tunnelma, että kaikki inspiroituvat siitä.

Purin pitkästä aikaa kamerani muistikortin kuvat koneelle ja löysin sieltä kevään aikana tekemieni leipomuksien kuvia. Vain muutamasta löytyi kuvia, koska en ole muistanut enkä jaksanut ottaa kaikista kokeiluista kuvia.

Tein yhteen ainejärjestömme hallituksen kokoukseen kokouspullaa eli mariannemuffinsseja:

Teimme poikaystäväni kanssa kunnon italialaista lasagnea ja pastalevyt (Giallo Zafferanon ohjeella) alusta asti itse:

Ohjeessa käskettiin laittaa taikina hetkeksi lepäämään, joten laitoin sen jääkaappiin, mikä oli suuri virhe. Taikinasta tuli todella jäykkää, joten kauliminen oli todella vaivalloista ja levyt jäivät melko paksuiksi.

Onneksi kuitenkin lopputulos oli herkullinen:

Jälkiruokana oli poikaystäväni lempijälkkäriä eli crème brûléetä (kotilieden ohjeella), mitä minä tein tuolloin ensimmäistä kertaa. Oikean puoleiseen laitoin tavallista sokeria ja vasemman puoleiseen fariinisokeria. Fariinisokeriversiot kärähtivät hieman, mutta maku oli silti kummassakin täydellinen.

Vitamiinipommi!

Näin joulun ja uuden vuoden jälkeen on kiva herkutella vähän kevyemmin. Minun on pitkään tehnyt mieli käyttää pois pakastimessamme lojuvia marjoja tekemällä smoothieta. Uusimmassa Trendi-lehdessä oli muutama smoothie ohje, mikä innosti minut kokeilemaan taas pitkästä aikaa. Halusin mahdollisimman raikkaan ja marjaisan smoothien. Tein rahkapohjaisen smoothien, joka on erittäin terveellinen, koska siinä on vain rahkaa, joka on melkein rasvatonta, ja paljon marjoja.
Wikipedian mukaan puolukat edistävät maksan, sapen sekä vatsan toimintaa, edistävät raudan sekä kivennäisaineiden imeytymistä ja sisältävät A- ja C-vitamiineja. Mansikka yllätti minut ravintoarvoillaan. Siinä on kuulemma C-vitamiinia enemmän kuin appelsiinissa! Jo kahdessa desissä mansikoita on koko päivän C-vitamiiniannos ja saman verran kuitua kuin palassa ruisleipää. Kaksi desiä mansikoita sisältää myös vain 43 kaloria. Niitä voi siis sitten kesällä popsia hyvällä omalla tunnolla :)
Mustikassa puolestaan on paljon A-, B- ja C-vitamiinia, magnesiumia, kalsiumia sekä kuituja. Mustikat sisältävät myös luonnon omia väriaineita, joiden on todettu pienentävän sydän- ja verisuonisairauksien, silmäsairauksien sekä syövän riskiä.
Tällainen smoothie on paljon makoisampi tapa saada tarvittavat vitamiinit Suomen pimeän talven keskellä kuin keinotekoiset vitamiinipillerit.

Smoothie

250 g maitorahkaa
2-2.5 dl pakastemansikoita
1 dl pakastemustikoita
0.5-1 dl pakastepuolukoita
4 tl sokeria
0.5-1 dl maitoa

Surauta kaikki ainekset tehosekoittimella taisaiseksi smoothieksi.

Hyvää joulua!

En ole pitkään pitkään aikaan päivittänyt blogiani. Olen tällä välillä kyllä leiponut, mutta en ole ehtinyt tai välillä jaksanutkaan päivittää leipomuksiani blogiin. Opiskelu on pitänyt kiireisenä ja leipominen on rentouttanut. Nyt joululomalla on onneksi taas aikaa leipoa ja päivittää!

Olen aina halunnut tehdä kaikkea itse, mitä nyt ikinä vaan voi kotikeittiössä saada aikaiseksi. Tänä vuonna päätin kokeilla piparitaikinan leipomista itse huonoista kokemuksista huolimatta. Yläasteella teimme kotsassa itse piparitaikinaa, mikä sai minut jatkamaan kaupan valmistaikinoiden käyttöä. Tekemämme taikina oli yksinkertaisesti pahaa. En enää muista miltä itse piparit maistuivat, mutta taikina oli pahaa. Olen aina rakastanut piparitaikinaa niin kuin varmaan kaikki muutkin lapsesta asti, joten myös taikinan maku on tärkeä. Nyt vertailin muutamia ohjeita ja valitsin sen, missä oli eniten eri mausteita. Taikina oli todella hyvää, mutta paistettuna piparit olivat aika vaaleita ja kaipasivat mielestäni lisää makua. Vaikka ohjeessa oli paljon eri makuja, niiden määrät olivat mielestäni hieman alakanttiin. Taikinaa oli paljon helpompi käsitellä kuin kaupan valmistaikinaa, koska se ei kovettunut vaikka siihen olisi piparien leipomisvaiheessa laittanut liikaakin jauhoja.

Muumimamman piparkakkutaikina

1.5 dl siirappia
2.5 dl sokeria
250 g voita
2 tl kanelia
2 tl inkivääriä
1 tl neilikkaa
2 tl pomeranssinkuorta
2 kananmunaa
2.5 tl soodaa
8-10 dl vehnäjauhoja

Mittaa siirappi, sokeri , voi ja mausteet kattilaan. Anna kiehahtaa. Jäähdytä. Lisää munat ja sekoita hyvin. Lisää jauhot, joihin on sekoitettu sooda. Anna kovettua yön yli viileässä. Leivo pipareiksi ja paista 200 asteessa n.7 minuttia.

Puolukkatoffeekakku

      Sain loistoidean eli keksin tehdä banoffeekakkua puolukoilla. Olen pitkään halunnut kokeilla kondensoidun maidon kanssa kaikenlaista. Kondensoidusta maidosta tehty kinuski on todella makeaa, joten  halusin yhdistää siihen jotain, mikä tasapainottaisi sen makeutta paremmin kuin banaani. Keksin vaihtaa sen puolukoihin! Sitten päätin tehdä vähän taustatutkimusta erilaisista banoffeekakkuohjeista ja sain selville, että kinuskikissa olikin keksinyt ideani jo ennen minua! Noh, päätin kuitenkin kokeilla puoloffeeta. Päätin keittää samalla kertaa kaksi purkkia kondensoitua maito kinuskiksi. Huonosti kävi, sillä keitin niitä saman verran kuin viimeksi yhtä eli kaksi ja puoli tuntia. Kinuskin keittyminen olisi kahdella purkilla samassa kattilassa vaatinut paljon enemmän aikaa, joten kun avasin maitopurkin tehdäkseni puoloffeeta, havaitsin, ettei purkissa ollutkaan kiinteää kinuskia vaan löysähköä kinuskikastiketta. Kinuski oli myös huomattavasti vaaleampaa kuin enemmän ketettynä. Maku oli silti hyvä, joten päätin jatkaa puoloffeen tekemistä. Puoloffeesta tulikin todella kaunis...

      ...kunnes sitä ryhdyttiin syömään. Kinuski oli niin löysää, että kermavaahto suli siihen ja ne lähtivät yhdessä valumaan kohti lautasen reunoja, kun keksipato ei enää ollutkaan pitelemässä niitä.

Pohja:

200 g digestive-keksejä
100 g voita tai margariinia

Murusta keksit. Sulata voi. Sekoita ne keskenään ja painele vuoan pohjalle ja reunoille.

Täyte:
1/2 prk kondensoidusta maidosta tehtyä kinuskia
2 dl kuohukermaa
1-2 dl puolukoita

Levitä kinuski pohjan päälle. Vatkaa kerma vaahdoksi, makeuta hieman sokerilla. Levitä kermavaahto kinuskin päälle ja ripottele lopuksi puolukat vielä kakun päälle.

Omenahilloa syksyn pimeyteen

      Poikaystäväni äiti toi meille kauhean määrän omenoita. Minulle laitettiin juuri hammasraudat, joten en saisi syödä omenoita ellen kuori ja pilko niitä. Laiskuuttani en siis ole syönyt kuin kolme omenaa, joten niistä piti keksiä jotain. Päätin tehdä omenahilloa. Mummini teki aina omenahilloa ja siitä omenaleivoksia, jota kutsuin "Pitkäksi ja leveäksi" sen muodon takia. Mummin ohjetta en nyt vielä ole saanut aikaiseksi pyytää, joten etsin netistä ja löysin Marttaliiton sivuilta keskustelupalstalta hyvän tuntuisen ohjeen, johon ei  onneksi tarvittu hillosokeria. Maustoin ohjetta vielä hieman sitruunan mehulla. Hillosta tuli todella hyvää! Siitä tuli todella omenaista ja vähän kanelista:)

400 g kuorittua ja pilkottua omenaa
1 dl vettä
4 rkl sokeria
1/3 tl vaniljasokeria
1/4 tl kanelia
1 tl sitruunanmehua

Laita kaikki ainekset kattilaan ja keitä kannen alla keskilämmöllä välillä sekoittaen, kunnes omenat ovat hajonneet. Hillon voi soseuttaa sauvasekoittimella. Minulla ei sellaista ole, joten keitin hilloa vain niin kauan, että se oli suunnilleen tasaista sosetta. Siitä tuli juuri sopivan sosemaista, kuitenkin niin, että siihen jäi pieniä pehmeitä omenanrakeita.