Nyt, kun aikatauluni on muuttunut omaehtoisemmaksi eli saan päättää milloin löhöilen ja milloin luen tentteihin, ehdin leipomaankin. Kesä on myös tuonut mukanaan hurjan leipomisinnon. Yksi inspiraationlähde oli viime viikolla katsomani Julie&Julia -elokuva. Vanhempani olivat vuokranneet elokuvia viikoksi ja katsoneet ko. leffan siskoni kanssa. Heille kaikille tuli elokuvasta minut mieleen, joten olihan minun katsottava se. Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa huumailemaan ranskalaista keittiötä. Viime vuoden italian visiitin jälkeen olen hehkuttanut kaikkia ihania italialaisia ruokia ja herkkuja.
Viime viikolla lueskelin Motivuksella Glorian ruoka&viini -lehteä ja ihastuin Suomen ensimmäisen Master Chefin Joonas Hämäläisen tekemän menun jälkiruokaan, yllättäen.. ;) Hänen menunsa ideana oli uusia hänen äitinsä bravuurit mm. karjalanpaisti ja mustikkakukko. Mustikkakukon Joonas oli muuntanut mustikka panna cottaksi, joka tarjoiltiin mustikkahillon, vaniljamoussen ja ruiscrumblen kera. Suurena panna cottan ystävänä rakastuin sympaattisen savolaisen versioon siitä. Keksin, että kokeilen Joonaksen jälkkäriä tiistaina, kun juhlimme äitini synttäreitä. Otin ohjeen Motivuksella ylös palautelomakkeen taakse ja yritin etsiä jutusta tietoa siitä, kuinka monelle ohje on tarkoitettu. Samalla yllätyksekseni huomasin tekstistä, että muutama vuosi sitten katsottuaan juuri Julie&Julia -elokuvan katsottuaan, Joonas innostui aloittamaan oman ruokablogin. Ilmeisesti elokuvaan on onnistuttu luomaan niin ihanan lämmin ranskalaisen keittiön tunnelma, että kaikki inspiroituvat siitä.
Purin pitkästä aikaa kamerani muistikortin kuvat koneelle ja löysin sieltä kevään aikana tekemieni leipomuksien kuvia. Vain muutamasta löytyi kuvia, koska en ole muistanut enkä jaksanut ottaa kaikista kokeiluista kuvia.
Tein yhteen ainejärjestömme hallituksen kokoukseen kokouspullaa eli mariannemuffinsseja:
Teimme poikaystäväni kanssa kunnon italialaista lasagnea ja pastalevyt (Giallo Zafferanon ohjeella) alusta asti itse:
Ohjeessa käskettiin laittaa taikina hetkeksi lepäämään, joten laitoin sen jääkaappiin, mikä oli suuri virhe. Taikinasta tuli todella jäykkää, joten kauliminen oli todella vaivalloista ja levyt jäivät melko paksuiksi.
Onneksi kuitenkin lopputulos oli herkullinen:
Jälkiruokana oli poikaystäväni lempijälkkäriä eli crème brûléetä (kotilieden ohjeella), mitä minä tein tuolloin ensimmäistä kertaa. Oikean puoleiseen laitoin tavallista sokeria ja vasemman puoleiseen fariinisokeria. Fariinisokeriversiot kärähtivät hieman, mutta maku oli silti kummassakin täydellinen.
